Myllykosken Tpk

Fordson Thames 1950

Mistä lienee tullut päähän sellainen pinttymä, että paloautot ovat kiinnostaneet aina? Vuosien saatossa olen käynyt katsomassa monen monta autoa ja viisi jo aijemmin omistanutkin. On ollut -50 ja -60 luvun Fordia, -70 luvun Fargo ja viimeksi parisen vuotta sitten -77 International. Nyt sitten silmääni pisti ilmoitus tästä Thamesista. Siinä ei hirveämmin tietoa ollut ja kuvatkin olivat aika epäselvät. Mielenkiintoni heräsi taas välittömästi, mutta puhelimeen tartuinkin vasta parin päivän päästä. Auto oli vielä alkuperäisessä lämpöisessä tallissaan johon se oli tullut suoraan koritehtaalta keväällä 1951. Kyseessä oli siis Myllykosken tehdaspalokunta. Thames oli ollut pitkään ykkösautona ja kilvet siitä oli viety pois -88 vuonna, harmi... Museointi mielessä se oli ilmeisesti maalautettu jälkeen päin, mutta silti jatkanut seisomistaan tähän päivään saakka. Auto oli ollut vuoden verran myynnissä tarjousten perusteella, eikä siitä ollut kuin yksi ihminen kiinnostunut? Auton tutkittuani odotin seuraavaan arkipäivään ja tein tarjouksen tehtaanjohtajalle. Vastaus tuli välittömästi, se oli lyhyt ja ytimekäs "se on maksettava ennen noutoa". Niinpä maksoin autoin ja varasin sille kuljetuksen.

Auto vedettiin tallista ulos Scanialla ja lastattiin se pihassa lavetille. Muutoin kaikki meni siellä päässä nappiin paitsi hieman hätiköiden tuli kiinnitettyä liina etuakselin ympärille, sillä raidetanko jäi myös liinan väliin. Sen seurauksena fillareihin tuli hieman haritusta. Onneksi sen suoran putken oikominen ei ole sen suurempi homma.

Oli ilo saada kouraan kirjekuorellinen alkuperäisiä papereita! Pahvikantinen -50 luvun rekisteriote, sitten -60 luvulla muuttunut leveä harmaa ote, alkuperäinen ohjekirjanen ja vielä Kulmalan papereita auton toimitukseen liittyen.

Myllykoskelta saapuessamme Lahteen laskimmekin Thamesin suoraan talliin. Auto ei ole ollut varmaan ikinä ulkona yötä, eikä sen tarvinyt jäädä ulos nyttenkään.

Siinä se Thames nyt sitten on. Tuossa Googlea selaillessani törmäsin tietoon, että näitä olisi kaksi suomessa ja ne olisivat viimeiset Suomessa koritetut avopaloautot. Toinen yksilöistä on Kuusankosken palomuseossa. Tämä Kulmalan valmistama avokori on kyllä aika villin näköinen ratkaisu. Takaosa on jätetty avonaiseksi ja siellä on rekisteriotteen mukaan seitsemälle seisomapaikat. En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan auton rekisteröityä ja pääsen kaupungille kokeilemaan kauanko saan ajella 9 hengen lastilla ennen poliisien pysäyttämistä!

Aloitinkin välittömästi auton jarruremontin ja moottorin henkiin herättelyn. Nyt kun romustelu kausikin alkaa hiljenemään, niin varmaankin kerron kuinka tämän paloauton remontit etenee. Kuulemiin...

Pullosta Loristettua

Essolubea...

Lasitavaraa alkaa kertymään siihen malliin jo nurkkiin, että seuraava kiinnostuksen kohde on Arabian posliinikulhot? Parissa eri yhteydessä kirjoitellessani Esson lasisista öljypulloista, kerroinkin jo löytäneeni niitä englannista. Nyt minulla on siellä innokas keräilijä, joka onkin aina laittanut sähköpostia heti löydettyään uusia pulloja. Aijemman suomesta löytämäni räkin sain täytettyä juurikin ulkomaan pulloilla, ja nyt sain taas sähköpostia. Hän oli löytänyt koko räkillisen Essolaisia, kaksi extra pulloa ja vielä kaksi Castrolin pulloa. Olin tietysti heti kiinnostunut niiden hinnasta ja mahdollisesta rahdista. Näitä pulloja olen suomessa nähnyt tasan kolme kappaletta aijemmin, ja ne ovat varmuudella suomitavaraa. Joten pitihän niihin tarttua, kun tilaisuus oli.

Pullot oli pakattu todella huolellisesti tälläkin kertaa ja jostain syystä rahtikin oli pieni, vaikka paketti oli yli metrin mittainen. Tälläistä sieltä sitten paljastui, hienoja pulloja joita pääsikin heti pesemään!

Essolubet ovat litraisia ja -30-40 luvulta, kun taas Castrolit oletettavasti -50-60 luvulta. Aijemminkin olen maininnut näiden eron niihin suomessa yleisemmin esiintyviin lasipulloihin joissa on muovinen kaatonokka. Kaatonokalliset ovat öljyn täyttämiseen huoltoasemilla, ja nämä ovat taas sitten myyntipakkauksia. Castrolit ovat olleet kierrekorkilla ja Essolubet repäistävällä.

Yllätykseksi räkki olikin erilainen, kuin se aikaisempi minulla oleva. Voihan olla niin, että eri maissa on eri tehtaat tehneet omanlaisiaan. Hieno se tämäkin versio on, varsinkin tuon prässätyn tekstinsä ansiosta. Tämä taisi olla tälläinen pika päivitys tällä kertaan.

Ensikerralla turinoidaankin varmaan tälläisestä aiheesta?

Yrittänyttä ei lasketa

Yhtenä iltana selaillessani Bensin Nostalgi sivustoa, päätin laittaa sinne kuvan Ford kylteistäni. Juuri service kyltin löytäneenä päätin jakaa kuvan kaiken kansan nähtäväksi. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun sain Belgiasta yhteydenoton jossa kyseltiin onko kyltit kaupan? Vastasin tietenkin, että ei ole! Meni päivä ja aloin miettimään asiaa, en myydäkseni vaan kysyäkseni olisiko hänellä kylttejä kaupan. Vastauksena sain kuvan parista Fordin kyltistä. Tovin mutusteltuani pyysin selvittämään mitä niiden rahti olisi suomeen. Kylttien yhteis paino meni juuri yli kymmenen kilon ja rahdiksi jäi karvan alle 80 euroa. Minusta se oli kohtuullinen, koska kylteillä on kokoa ja toisekseen itse kyltit oli järki hintaiset. Kuusi päivää maksusta ja paketti oli ovella odottamassa innokasta avaajaa.

Huolella pakatusta paketista paljastui kaksi kylttiä, sellaiset kuin pitikin! Vasemman puoleista kylttiä on suomessa tullut vastaan ennenkin, mutta tuota tummempaa ei. Molemmat on kaksipuoleiset, toinen hyvä ja toinen hieman patinoituneempi. 

Sorvin yläpuolelta löytyi oivallinen paikka kylteille. Siellä ne ovat symmetrisesti Goodyearin molemmin puolin eikä toisen kyltin virheetkään pistä pahemmin silmään.


Mitä nyt sitten tulee vielä Belgian mieheen, niin kysyin saanko esitellä hänen kylttinsä blogissani. Hän on kerännyt kylttejä toistakymmentä vuotta ja Fordin kylttien keräilyn aloittanut vuonna 2007. Ford kylttien kokoelma on aika hämmentävä, eikä nuo muutkaan hullumpia ole. Kylttien joukossa silmään pisti erityisesti yksi suomikyltti, siitä hän ei muistanut sen enempää mistä päin maailmaa oli löytänyt. Erikoista tässä oli se, että hän ei harrasta laisinkaan autoja eikä hänellä ole Fordin Fordia...

Tällaisia kokoelmia on ilo nähdä ja todeta, että aina jollain muulla on enemmän...

Kylttejä netin syövereistä

Aika ajoin tulee selailtua kaikkia mahdollisia myyntipalstoja siinä toivossa, että löytäisi myynnissä olevia kylttejä. Nyt kuitenkaan en ole hetkeen selaillut Torin sivuja, koska on ollut tunne ettei siellä ole mitään fiksua tarjolla. Eksyin silti sattumalta yksi ilta "Antiikki ja Taide" osastolle. Tovin selailtua huomasin akkukyltin. Jatkoin selaamista ja huomasin seuraavan, kunnes huomasin kolmannen. Siinä vaiheessa ajattelin jo, että nyt pitää soittaa. Katsoin, että hinnat ovat aika hatusta vedetyt, mutta soitetaan kuitenkin.

Myyjän kanssa hetken juteltuamme paljastuikin ettei kyseessä ole keräilijä, vaan kyltit ovat edelleen seinällä! Hän oli ostanut Helsingin keskustasta kiinteistön, jossa on ollut korjaamo ja huoltamo toimintaa jo vuodesta -27 alkaen. Kyltit olivat siis säilyneet omilla paikoillaan uudesta asti. Mikä tässä on hauskinta, niin kukaan ei ole huomannut kylttejä torilta vaikka ne olivat siellä useamman päivän. Syynä siihen oli tuo outo osasto ja "mainostaulu" tms nimike millä ne löytyivät. Ja yksi tietysti se, että kyltit ovat säilyneet ylipäätänsä siellä kiinteistön seinällä. Onhan se kiva välillä päästä nokkimaan Hesalaistenkin reviiriltä tälläistä herkkua.

Tämä -30 luvun taitteen Goodyear kyltti minulta löytyikin ennestään, mutta nyt sain paremman tilalle. Näitäkään en ole nähnyt kuin nämä kaksi jotka ovat itsellä. Toisen ylimääräisen voin vaihtaa johonkin mielenkiintoiseen kylttiin. Laitoinkin siitä kuvan tuonne myytävien sivulle.

Tuossa kesällä katselinkin Ebaytä sillä silmällä, että löytäisinkö Castrol kyltin. Castrolin purkkeja ei ole kertynyt kuin varmaan tusinan verran ja ajattelin, että niiden kaverina voisi olla kylttikin. Onneksi en kiirehtinyt, sillä tässä oli lääke siihenkin vaivaan. En vielä selventänyt kuinka vanha tuo logo mahtaa olla? Samaa logoa on paljon uustuotantona netissä ja siinä ehkä yksi syy miksen vielä huutanut moista. Tämä ei tosin ole emalia, mutta vanha se on kuitenkin.

Peltikylteistä sanoin jossain vaiheessa, että niihin en sotkeennu. No, tässä sitä kuitenkin ollaan. Näille kahdelle akkukyltille olisi olleet jo halukkaat, mutta eihän tälläistä neljän kyltin kasaa voi pilkkoa, koska ne ovat olleet samassa paikassa aina. Salama on siis peltiä ja GWS:n tekemä. Sönnak kyltti on tehty siirtokuvilla ja se on kovalevyä. Molemmat todella värikkäät ja komeat, vaikka itse sanonkin.

Yksi kasan herkuista olikin yllätys, -30 lukuinen Castrol purkki. Näin virheettömiä -30 luvun purkkeja ei hirveesti suomessa liikuskele, saatika sitten vielä avaamattomina! Tässä taas jotain väriä, että jaksaa tätä hämärää ja märkää syksyä eteenpäin.

 

Selviytyjä 60 vuoden takaa

Kaiser De Luxe 1953

Rengastuhkiksia kuvatessani käytin auton takakonttia alustana , jos nyt sitten paljastaisi loputkin autosta.Ilman aikaisempia tunteita tai haluja Kaiseria kohtaan , sellainen kuitenkin päätyi talliini.En tosiaan ole ikinä tuntenut suurempaa vetovoimaa tälläiseen kummajaiseen.Ei varmaan moni muukaan , sillä onhan tämä aina kuulunut niihin amerikanautoihin joita ei ole arvostettu uutenakaan.Se ettei näitä ole arvostettu aikoinaan , on varmaankin osana syynä siihen ettei näitä myöskään ole juuri säilynyt suomessa? Israelissa kasattuja manuaalilaatikkoisia autoja oli aikanaan takseina ja ne taisivat aika hyvin mätäntyä pois liikenteestä.Tässä nyt kuitenkin on jonkin asteinen selviytyjä joka herätti mielenkiintoni vanhalla "hengellään".

Tämä Kaiser on tietojeni mukaan mennyt uutena Nurmoon naulatehtaan johtajalle , Ernst Lagerstedille.Hänellä auto on ollut ajossa kymmenen vuotta ja se on poistettu rekisteristä jo vuonna -63.Ei ole tietoa miksi auto on jäänyt seisomaan.Tehtailijan kuoltua auto on siirtynyt perikunnalle.Vuonna -84 on sitten saatu selvyyksiä paperi puolelle ja auto on siirtynyt tehtailijan pojalle , joka oli maakuntaneuvos Teuvo Lagerstedt.Teuvo myi auton melkein samoin tein , kun paperit olivat kunnossa.-80 luvun puolessa välin se entisöitiin täysin , mutta sitä ei kuitenkaan rekisteröity silloinkaan.Pistetäämpä väliin kuvia...

Kaiser ei missään nimessä ole mikään huippu entisöity ja viimeisen päälle hieno museopeli.Ennemminkin auto on selviytyjä , sillä sen entisöinnistä on kulunut kohta 30 vuotta ja sillä on hieno suomi historia.

Kolmisen viikkoa sitten auton tullessa minulle se ei vieläkään ollut rekisterissä.Ensitöikseen selvitin mikä alkuperäisen rekisterinumeron kohtalo on.Trafin tiedustelulla selvisi , että se on mennyt moottoripyörään vuonna 2007.Nykyään kun ei ole mahdollista saada samaa tunnusta , jos se on jo ennestään jossain ajoneuvossa (mp,mopo tai auto).Soitin kuitenkin moottoripyörän omistajalle ja kerroin mikä tilanne on.Autossa siis oli paikoillaan alkuperäiset -53 vuoden kantatut kilvet ja messinki kehyset.Moottoripyörän omistaja sanoi ettei ole kiintynyt Suzukinsa kilpiin ja voi luopua tunnuksesta , kysyen "mitä minun pitää tehdä". Trafista selvitettyäni sain selville , että mp:n tunnuksen voi vaihtaa uuteen , jos sinulla on pätevä syy siihen.Trafin mukaan syyksi riitti se , että tahtoo luovuttaa tunnuksen museoajoneuvoon.Sain tekstiviestin mp:n omistajalta , että nyt on kilvet viety konttorille.Eikun heti K1 konttorille ja tilaamaan nämä tunnukset.

Kaiser ennätti olla tallissa kaksi yötä , kun museomiehet saapuivat tarkastamaan sen.Mitään fiksailuja siihen en juurikaan tehnyt , vaan se kelpasi sellaisenaan tarkastajille.Loppuun mainintana , "autossa havaittavissa runsaasti patinaa".Museo status oli saavutettu , seuraavana vuorossa olikin sitten nosturille otto ja paikkojen tarkistelua leimalle.

No , ensimmäisenä pisti silmään , että pääsylinteri on märkä! Samoilla tutkimisilla huomasin , että jarruletkut on turvonneet.Juoksu askelin tietokoneelle ja Rockauton sivuille.Sieltä löytyi uusi jarrupääsylinteri ja letkut.Neljän päivän odottelulla ne tuli amerikasta suoraan ovelle ja sen jälkeen palikat pikapuoliin autoon kiinni.Kerrankin sellainen jarruremontti joka kävi ilman katkenneita ilmaruuveja tai jarruputkia.Pikkasen piti myös sähköjä herkistellä , muutoin auto näytti siltä , että sillä uskaltaisi konttorille.Varailin ajan vasta viikon päähän , koska odottelin niitä kilpiä.Selvennyksenä , että uudet kilvet on tilattava ja maksettava vaikka alkuperäiset olisivatkin tallessa.

Rekisteröintiin meno jännitti niin kuin joka ikinen kerta.Siinä ei kuitenkaan ollut mitään epäselvyyksiä.Jarrut näytti hyvältä dynamometrillä,välyksiä ei alustassa ollut eikä mätävikaakaan.Auto kerkesi siis olemaan 51 vuotta ilman kilpiä ja nyt siinä onkin sitten suoraan 4 vuoden leima! Fiilis aika mahtava!

 Mittariin on kertynyt 65 tuhatta kilometriä , ja se pitää paikkansa.Sisusta on pysynyt muutoin siistinä , mutta lattiamatto on uusittu ja tuuletusikkuinoista on joskus valunut vettä ovipahveille.
Alemmasta kuvasta paljastuukin , että auto on 4 portaisella Hydra-matic automaatilla.Tuossa jo kerkesin jotain osia kyselemään Forsmanin Manoltakin.Hän oli sitä mieltä , että tämä olisi varmastikkin ainut suomi Kaiser joka on varustettu automaatilla.Ja automaattivaihteistosta päätellen auto olisi kasattu amerikassa.

Muutoinkin kävi hauska yhteensattuma , sillä Mano on yrittänyt ostaa autoa useampaan otteeseen -70 -80 lukujen taitteessa.Todisteeksi siitä sain viisi valokuvaa , joista viimeiseen on tehty kääntöpuolelle muistiinpanoja.Voi vain kuvitella kuinka innoissaan mies oli yhteydenotostani ja siitä , että sama auto on vielä hengissä!

Sama kuosi jatkuu kaikkialla , niin konehuoneessa kuin kontissakin.

Tekniikkana näissä on käytetty tuota Continentalin 226cid suoraa sivuventtiili kuutosta.Samaa moottoria on ollut Willyksissä kuin Clarkin ja Hysterin trukeissakin.Kaiserin moottori ei taida aijemmista erota kuin hieman korkeampi puristeisemmalla kannella , jonka erottaa SuperSonic tekstistä.Vaihteistona oleva Hydra-matic näyttäisi minun silmään ainakin samalta perus laatikolta kuin Cadillaceissakin ja Pontiaceissa.Teknisesti laite tuntuu toimivan moitteitta , mutta onhan se myönnettävä , että tälläiseen pitkään seisseeseen autoon voi tulla mitä vaan nyt , kun sillä alkaa ajelemaan. No , antaa tulla vaan! Sillähän ne viat sitten selviää. Suurempia suunnitelmia auton suhteen ei vielä ole.Pakosarja on halki ja öljypohja vuotaa jonkin verran , joten ne on ainakin tarkoitus vaihtaa tulevana talvena.Voisin myös harkita Kaiserin myymistä, jos sille löytyisi hyvä koti?

Fordismia

Huolto - Service

Suomi kylteistä höpistessäni kerroinkin vanhasta Ford Huolto kyltistä.Tuossa viime syksynä tuli vastaan samanlainen kyltti , mutta Service tekstillä.Sitä en nuukuuksissani raaskinut itselle ostaa , koska oli "liian" samanlainen.Sen kyltin välitin sitten kaverilleni , joka harrastaa myös Fordeja.

Tottakait sitä aloin sitten katumaan jälkeen päin.Tuossa viime talvena näin yhden harrastetallin seinällä samanlaisen Service kyltin.Kysyinkin sitä , mutta itse omistajaa en saanut käsiini ja vastaus oli , että "kait se jotain tonnin luokkaa maksaa". No , se unohtui sitten sen sileän tien.Tuossa pari viikkoa sitten nähdessäni taas samaisen kyltin , aloin miettimään mikä sen hinta olisi.Taaskaan ei ollut omistaja paikalla ja vastaus oli sama , "tonnin nurkilla". Päätin kuitenkin viime viikolla , että nyt soitan omistajalle ja kysyn mikä se hinta oikeasti on , että saan varmuuden asiaan.Siinä tovin verran turistiin kylteistä sekä autoista , jonka lopputuloksena oli onnistuneet kaupat kyltistä! En tiedä oliko kyltti säilynyt seinällä juurikin sen "tonnin" takia , koska kyselty sitä on aivan varmasti. Tässä oli taas elävä opetus siitä ettei huhuihin kannata luottaa , vaan rohkeasti itse kyselemään!

Molemmat kyltit on aikalailla samassa kunnossa , sillä molemmissa on lähes identtiset jäljet kiinnitysreikien ympärillä.

Voisihan näitä enempikin olla , sillä tiedän että ainakin tuota huolto tekstillä olevaa on kaksipuoleisena.

Laitampa tähän samaan yhteyteen sitten yhden maukkaan jutun jonka kesälomallani löysin.Tiesin yhden tallin missä on oikeasti aivan kaikenlaista tavaraa kanttiautoista höyrymoottoreihin.Tästäkin oli huhu "että ei siltä mitään voi ostaa ku kaikki on niin kallista".Otimpa isäntään yhteyttä , esittelin itseni ja olin tervetullut tonkimaan tavaroita.Tiesin ettei siellä kylttejä olisi , mutta öljykannuja ainakin saattaisi löytyä.Aikani pyöriskeltyäni huomasin katosta roikkuvan Ford kannun.Siihen kiinnittyi huomio kyllä täysin , sillä en aijemmin ollut nähnyt ensimmäistäkään Fordin kanisteria.Ensin se oli kultaakin kalliimpi , mutta päästiin siitä kuitenkin kauppoihin.Loppuen lopuksi sieltä lähti matkaan liki kymmenkunta vanhaa kannua.Yksi muu erikoinen matkaan tarttunut kannu oli "latuska" mallinen -20 luvun Sinclair...Tässä kuitenkin tämä Fordin klykoli kanikka.

Purnukan muotoilusta tulisi mieleen , että kannu olisi jotain -30-40 lukua.Vaikeahan näille romuille on aina ikää määritellä , ellei jotain mainoksia satu löytämään aiheesta.Bob Draken sivuja kannattaa myös vilkaista.Siellä on nimittäin ihan mukavaa Ford reksiviittaa.Sinne pääset tästä -> https://www.bobdrake.com

Sivulla näytti olevan myös tällaista kannua , ja laitoinkin meiliä jossa kyselin sen ikää.Vastausta en kuitenkaan saanut laisinkaan. No , olihan sitä taas tässäkin jotain juttua sunnuntai iltaan...