Suomi Simpukkaa

Tänään oli vuoden lyhin päivä ja huomenna lähdetään taas kesää kohti. Toisiko tähän pimeään iltaan hieman valoa, jos vähän esittelisin löytämiäni Shellin helmiä? Minulla on noin vuoden päivät ollut tiedossa Shellin globe joka on suomi tavaraa. Sitä aika ajoin kyselleenä olin jo ajatellut, että se on omistajalleen kultaakin kalliimpi ja etten saisi sitä ikinä ostettua. Tuossa marraskuun lopulla päätin kuitenkin kysellä taas. Kysyin yhtenä iltana, kysyin toisena ja vielä kolmantena. Sitten sain vastauksen! "Myyn sen, mutta vain pakettina viisari Averyn kanssa". Selvä, kaupat sovittu! Päätin ottaa sen mittarin kanssa, koska halusin sen! Halusin sen siksi, että se on suomi globe eikä mikään ulkomailta uitettu. Eihän tuo ulkomaan tavara sen huonompaa ole, mutta suomi historialla on oma lisä mausteensa ainakin minun fiilikseen. Nyt sai sitten mielenrauhan senkin esineen suhteen...

Simpukka on paljon kauniimpi muotoilultaan, kuin ne kaksi aikaisempaa jotka huusin Englannin Ebaystä. Ne olivat ilmeisestikkin -49-55 aikavälille osuvia ja tämän uskoisin olevan noin -30-48 aikaväliltä. Näissä on varmasti ollut eroja valmistusmaasta riippuen, mutta tuo muotoilu viittaisi tuon ajan simpukka malliin.

No, tuossa onkin nyt sitten yksi mietiskelyn aihe. Milloin on olleet mitkäkin logot käytössä ja missä maissa? Tässä ensimmäisenä alla olevassa kuvassa on simpukka jonka olen tiennyt olleen käytössä -48-55 ja sitten toisessa kuvassa olevan simpukan sitten seuraavaksi vuodesta -55 vuoteen -61. 

Niin, mitä sitten? No, eihän siinä muuten mitään mutta molemmat kuvat onkin samasta vihkosta joka on painettu vuonna 1949. Onko tämä -55-61 logo ollutkin käytössä jo aijemmin? Ehkä näitä on ulkomailla käytetty aijemmin ja suomessa niihin on siirrytty miten sattuu? Tuollaisen hauska vihkosen löysin joulumyyjäisistä. Siinä on -30-40 luvun yleisimpien autojen kaikki nestetilavuudet, öljysuositukset ja rengaspaineet.

Samalla kertaa sain tämän lähes virheettömän X-100 öljypurkin ja tuon latuska mallisen Triple Shellin. Tuossa jo aijemmin päätin, että kerään noista tuon ikäisistä purkeista kaikki viskositeetit. Double, Triple, Cold, Gear Shell jne...

Satuin saamaan myös erikoisen Shell Top-Oil pullon. Se on kooltaan pieni ja painettu suomessa vuonna 1937. Pesemällä siitä tuli nätti ja mikä hienoa, siinä on vielä alkuperäinen annostelukorkki tallessa. Vierellä on Vermon swapista löytynyt lasipullo ja kaverilta vaihtokaupalla tullut Junior Shell.

Laitetaan tähän vielä jatkoksi hieno Shellin kartta -20 luvulta. Minulla oli jo ennestään tälläinen, mutta ilman tuota alkuperäistä koteloa (sen toisen joutaa nyt myydä). Kartta koostuu seitsemästätoista pahviarkista ja ne levittämällä lattialle saadaan koko suomen kartta. Shellin myyntipisteet on merkitty täplillä karttaan. Tietenkään -20 luvulla jokainen täplä ei ole ollut huoltoasema, vaan olettaisin että kyläkaupan suulissa ollut petroolinmyyntiastiakin on riittänyt. Molemmat kartat ovat lähes virheettömät, mutta tämä alkuperäinen kotelo mainoksineen on hieno. Se ylimääräiseksi jäänyt kartta löytyy tuolta myytävien sivulta. Päivittelin sinne jotain pientä muutenkin.

Josko näillä jorinoilla päästäisiin joulun ja vuoden vaihteen ylitse? Tänä vuonna jätän lupaukseni tekemättä vaikka tuon viimekertaisen täytinkin. Uudenvuodenlupaukseni oli ostaa yksi kyltti jokaista vuoden viikkoa kohden ja onnistuin siinä. Sivun laskurin lukemaa katsoen voinkin nyt kiittää kaikkia jotka olette lukeneet blogiani. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Tässä vielä linkki Ylen elävään arkistoon josta näkyy hauska Shellin video -30 luvulta.  

Shell-Vauhdin merkki

 

Korjaamoita kierrellen

Teimme kaverini kanssa jonkin aikaa sitten pienen täydennys käynnin yhdelle vanhalle korjaamolle. Ensimmäisellä kerralla kaverini sai sieltä pari emalikylttiä, toisella kertaa mukana ollessani saimme sieltä täyden Dodge kuorman ja viimeiselläkin kertaa jotain. Mukaan tarttui amerikkalaisvalmisteinen Allen testeri, AC:n plug doctor ja joitakin purkkeja. Testeristä oli mittarit pimentyneet jo aikaa sitten, mutta siihen oli tehty jalka latureiden pyörittämistä varten. Se oli muotoilultaan sen verran maukas, että se oli kuitenkin otettava mukaan. 

Tulppien kunnostuslaitteet joihin olen aijemmin törmännyt, ovat olleet Championin tekemiä. Tällä kerralla vastaan tulikin AC:n valmistama "Plug Doctor". Toiminnaltaan tämän on aivan vastaava kuin Championikin. Ensin hiekkapuhalletaan tulppa ja sitten sen kipinä testataan paineenalaisena. Kaapin etuseinästä aukeaa pieni luukku jonka takana on erilaisia adaptereita tulppia varten. Tämä komistus meni kaverini talliin, joten minulle voisi kelvata samanlainen.

Tässä sitten onkin Championin pömpeli, mutta vain yhdelle tulpalle. Muodoiltaan hieman pyöreämpi ja etuseinässä onkin tarralla tuo Championin logo. Tarrasta siis voisi päätellä sen olevan uudempi kuin joskus aijemmin esittelemäni jossa oli siirtokuva. Kunnoltaan tämä ei ole kovin hyvä.

Seuraavasta paikasta tulikin sitten sähköpuolen roippeita. Muutama Sunin testeri ja samassa kuvassa vielä tuo Sunin akkulaturi. Akkulaturia ei ehkä olisi pitänyt kokeilla ennen puhdistusta. Sieltä nimittäin tuli pieni sauhu ja poksahdus ulos. En tiedä saako sitä enää kuntoon, koska en kerennyt ottamaan savuja talteen? Jos vaikka jonkun lukijan tallista löytyisi tuollainen laturin, niin ehjäkin kiinnostaisi.

Melkeinpä jokaisessa jutussa on ollut jokin ylitse muiden ja tällä kertaa se on vanha ulosvetäjä. No mitäkö ihmeellistä tässä ruosteisessa möykyssä on? No ehkä se, että se sattui sopimaan suoraan Fordin -30-40 luvun banjoperän pyörännapaan. Pyörännapa kun sattuu olemaan kartiolla vetoakselissa, niin se on aina enempi tai vähempi jumissa. Työkalun ikää on vaikea hahmottaa, mutta järeän ja kestävän näköistä tekoa se on ainakin!

Myllykosken Tpk

Fordson Thames 1950

Mistä lienee tullut päähän sellainen pinttymä, että paloautot ovat kiinnostaneet aina? Vuosien saatossa olen käynyt katsomassa monen monta autoa ja viisi jo aijemmin omistanutkin. On ollut -50 ja -60 luvun Fordia, -70 luvun Fargo ja viimeksi parisen vuotta sitten -77 International. Nyt sitten silmääni pisti ilmoitus tästä Thamesista. Siinä ei hirveämmin tietoa ollut ja kuvatkin olivat aika epäselvät. Mielenkiintoni heräsi taas välittömästi, mutta puhelimeen tartuinkin vasta parin päivän päästä. Auto oli vielä alkuperäisessä lämpöisessä tallissaan johon se oli tullut suoraan koritehtaalta keväällä 1951. Kyseessä oli siis Myllykosken tehdaspalokunta. Thames oli ollut pitkään ykkösautona ja kilvet siitä oli viety pois -88 vuonna, harmi... Museointi mielessä se oli ilmeisesti maalautettu jälkeen päin, mutta silti jatkanut seisomistaan tähän päivään saakka. Auto oli ollut vuoden verran myynnissä tarjousten perusteella, eikä siitä ollut kuin yksi ihminen kiinnostunut? Auton tutkittuani odotin seuraavaan arkipäivään ja tein tarjouksen tehtaanjohtajalle. Vastaus tuli välittömästi, se oli lyhyt ja ytimekäs "se on maksettava ennen noutoa". Niinpä maksoin autoin ja varasin sille kuljetuksen.

Auto vedettiin tallista ulos Scanialla ja lastattiin se pihassa lavetille. Muutoin kaikki meni siellä päässä nappiin paitsi hieman hätiköiden tuli kiinnitettyä liina etuakselin ympärille, sillä raidetanko jäi myös liinan väliin. Sen seurauksena fillareihin tuli hieman haritusta. Onneksi sen suoran putken oikominen ei ole sen suurempi homma.

Oli ilo saada kouraan kirjekuorellinen alkuperäisiä papereita! Pahvikantinen -50 luvun rekisteriote, sitten -60 luvulla muuttunut leveä harmaa ote, alkuperäinen ohjekirjanen ja vielä Kulmalan papereita auton toimitukseen liittyen.

Myllykoskelta saapuessamme Lahteen laskimmekin Thamesin suoraan talliin. Auto ei ole ollut varmaan ikinä ulkona yötä, eikä sen tarvinyt jäädä ulos nyttenkään.

Siinä se Thames nyt sitten on. Tuossa Googlea selaillessani törmäsin tietoon, että näitä olisi kaksi suomessa ja ne olisivat viimeiset Suomessa koritetut avopaloautot. Toinen yksilöistä on Kuusankosken palomuseossa. Tämä Kulmalan valmistama avokori on kyllä aika villin näköinen ratkaisu. Takaosa on jätetty avonaiseksi ja siellä on rekisteriotteen mukaan seitsemälle seisomapaikat. En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan auton rekisteröityä ja pääsen kaupungille kokeilemaan kauanko saan ajella 9 hengen lastilla ennen poliisien pysäyttämistä!

Aloitinkin välittömästi auton jarruremontin ja moottorin henkiin herättelyn. Nyt kun romustelu kausikin alkaa hiljenemään, niin varmaankin kerron kuinka tämän paloauton remontit etenee. Kuulemiin...

Pullosta Loristettua

Essolubea...

Lasitavaraa alkaa kertymään siihen malliin jo nurkkiin, että seuraava kiinnostuksen kohde on Arabian posliinikulhot? Parissa eri yhteydessä kirjoitellessani Esson lasisista öljypulloista, kerroinkin jo löytäneeni niitä englannista. Nyt minulla on siellä innokas keräilijä, joka onkin aina laittanut sähköpostia heti löydettyään uusia pulloja. Aijemman suomesta löytämäni räkin sain täytettyä juurikin ulkomaan pulloilla, ja nyt sain taas sähköpostia. Hän oli löytänyt koko räkillisen Essolaisia, kaksi extra pulloa ja vielä kaksi Castrolin pulloa. Olin tietysti heti kiinnostunut niiden hinnasta ja mahdollisesta rahdista. Näitä pulloja olen suomessa nähnyt tasan kolme kappaletta aijemmin, ja ne ovat varmuudella suomitavaraa. Joten pitihän niihin tarttua, kun tilaisuus oli.

Pullot oli pakattu todella huolellisesti tälläkin kertaa ja jostain syystä rahtikin oli pieni, vaikka paketti oli yli metrin mittainen. Tälläistä sieltä sitten paljastui, hienoja pulloja joita pääsikin heti pesemään!

Essolubet ovat litraisia ja -30-40 luvulta, kun taas Castrolit oletettavasti -50-60 luvulta. Aijemminkin olen maininnut näiden eron niihin suomessa yleisemmin esiintyviin lasipulloihin joissa on muovinen kaatonokka. Kaatonokalliset ovat öljyn täyttämiseen huoltoasemilla, ja nämä ovat taas sitten myyntipakkauksia. Castrolit ovat olleet kierrekorkilla ja Essolubet repäistävällä.

Yllätykseksi räkki olikin erilainen, kuin se aikaisempi minulla oleva. Voihan olla niin, että eri maissa on eri tehtaat tehneet omanlaisiaan. Hieno se tämäkin versio on, varsinkin tuon prässätyn tekstinsä ansiosta. Tämä taisi olla tälläinen pika päivitys tällä kertaan.

Ensikerralla turinoidaankin varmaan tälläisestä aiheesta?

Yrittänyttä ei lasketa

Yhtenä iltana selaillessani Bensin Nostalgi sivustoa, päätin laittaa sinne kuvan Ford kylteistäni. Juuri service kyltin löytäneenä päätin jakaa kuvan kaiken kansan nähtäväksi. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun sain Belgiasta yhteydenoton jossa kyseltiin onko kyltit kaupan? Vastasin tietenkin, että ei ole! Meni päivä ja aloin miettimään asiaa, en myydäkseni vaan kysyäkseni olisiko hänellä kylttejä kaupan. Vastauksena sain kuvan parista Fordin kyltistä. Tovin mutusteltuani pyysin selvittämään mitä niiden rahti olisi suomeen. Kylttien yhteis paino meni juuri yli kymmenen kilon ja rahdiksi jäi karvan alle 80 euroa. Minusta se oli kohtuullinen, koska kylteillä on kokoa ja toisekseen itse kyltit oli järki hintaiset. Kuusi päivää maksusta ja paketti oli ovella odottamassa innokasta avaajaa.

Huolella pakatusta paketista paljastui kaksi kylttiä, sellaiset kuin pitikin! Vasemman puoleista kylttiä on suomessa tullut vastaan ennenkin, mutta tuota tummempaa ei. Molemmat on kaksipuoleiset, toinen hyvä ja toinen hieman patinoituneempi. 

Sorvin yläpuolelta löytyi oivallinen paikka kylteille. Siellä ne ovat symmetrisesti Goodyearin molemmin puolin eikä toisen kyltin virheetkään pistä pahemmin silmään.


Mitä nyt sitten tulee vielä Belgian mieheen, niin kysyin saanko esitellä hänen kylttinsä blogissani. Hän on kerännyt kylttejä toistakymmentä vuotta ja Fordin kylttien keräilyn aloittanut vuonna 2007. Ford kylttien kokoelma on aika hämmentävä, eikä nuo muutkaan hullumpia ole. Kylttien joukossa silmään pisti erityisesti yksi suomikyltti, siitä hän ei muistanut sen enempää mistä päin maailmaa oli löytänyt. Erikoista tässä oli se, että hän ei harrasta laisinkaan autoja eikä hänellä ole Fordin Fordia...

Tällaisia kokoelmia on ilo nähdä ja todeta, että aina jollain muulla on enemmän...