Myllykosken Tpk

Fordson Thames 1950

Mistä lienee tullut päähän sellainen pinttymä, että paloautot ovat kiinnostaneet aina? Vuosien saatossa olen käynyt katsomassa monen monta autoa ja viisi jo aijemmin omistanutkin. On ollut -50 ja -60 luvun Fordia, -70 luvun Fargo ja viimeksi parisen vuotta sitten -77 International. Nyt sitten silmääni pisti ilmoitus tästä Thamesista. Siinä ei hirveämmin tietoa ollut ja kuvatkin olivat aika epäselvät. Mielenkiintoni heräsi taas välittömästi, mutta puhelimeen tartuinkin vasta parin päivän päästä. Auto oli vielä alkuperäisessä lämpöisessä tallissaan johon se oli tullut suoraan koritehtaalta keväällä 1951. Kyseessä oli siis Myllykosken tehdaspalokunta. Thames oli ollut pitkään ykkösautona ja kilvet siitä oli viety pois -88 vuonna, harmi... Museointi mielessä se oli ilmeisesti maalautettu jälkeen päin, mutta silti jatkanut seisomistaan tähän päivään saakka. Auto oli ollut vuoden verran myynnissä tarjousten perusteella, eikä siitä ollut kuin yksi ihminen kiinnostunut? Auton tutkittuani odotin seuraavaan arkipäivään ja tein tarjouksen tehtaanjohtajalle. Vastaus tuli välittömästi, se oli lyhyt ja ytimekäs "se on maksettava ennen noutoa". Niinpä maksoin autoin ja varasin sille kuljetuksen.

Auto vedettiin tallista ulos Scanialla ja lastattiin se pihassa lavetille. Muutoin kaikki meni siellä päässä nappiin paitsi hieman hätiköiden tuli kiinnitettyä liina etuakselin ympärille, sillä raidetanko jäi myös liinan väliin. Sen seurauksena fillareihin tuli hieman haritusta. Onneksi sen suoran putken oikominen ei ole sen suurempi homma.

Oli ilo saada kouraan kirjekuorellinen alkuperäisiä papereita! Pahvikantinen -50 luvun rekisteriote, sitten -60 luvulla muuttunut leveä harmaa ote, alkuperäinen ohjekirjanen ja vielä Kulmalan papereita auton toimitukseen liittyen.

Myllykoskelta saapuessamme Lahteen laskimmekin Thamesin suoraan talliin. Auto ei ole ollut varmaan ikinä ulkona yötä, eikä sen tarvinyt jäädä ulos nyttenkään.

Siinä se Thames nyt sitten on. Tuossa Googlea selaillessani törmäsin tietoon, että näitä olisi kaksi suomessa ja ne olisivat viimeiset Suomessa koritetut avopaloautot. Toinen yksilöistä on Kuusankosken palomuseossa. Tämä Kulmalan valmistama avokori on kyllä aika villin näköinen ratkaisu. Takaosa on jätetty avonaiseksi ja siellä on rekisteriotteen mukaan seitsemälle seisomapaikat. En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan auton rekisteröityä ja pääsen kaupungille kokeilemaan kauanko saan ajella 9 hengen lastilla ennen poliisien pysäyttämistä!

Aloitinkin välittömästi auton jarruremontin ja moottorin henkiin herättelyn. Nyt kun romustelu kausikin alkaa hiljenemään, niin varmaankin kerron kuinka tämän paloauton remontit etenee. Kuulemiin...

Pullosta Loristettua

Essolubea...

Lasitavaraa alkaa kertymään siihen malliin jo nurkkiin, että seuraava kiinnostuksen kohde on Arabian posliinikulhot? Parissa eri yhteydessä kirjoitellessani Esson lasisista öljypulloista, kerroinkin jo löytäneeni niitä englannista. Nyt minulla on siellä innokas keräilijä, joka onkin aina laittanut sähköpostia heti löydettyään uusia pulloja. Aijemman suomesta löytämäni räkin sain täytettyä juurikin ulkomaan pulloilla, ja nyt sain taas sähköpostia. Hän oli löytänyt koko räkillisen Essolaisia, kaksi extra pulloa ja vielä kaksi Castrolin pulloa. Olin tietysti heti kiinnostunut niiden hinnasta ja mahdollisesta rahdista. Näitä pulloja olen suomessa nähnyt tasan kolme kappaletta aijemmin, ja ne ovat varmuudella suomitavaraa. Joten pitihän niihin tarttua, kun tilaisuus oli.

Pullot oli pakattu todella huolellisesti tälläkin kertaa ja jostain syystä rahtikin oli pieni, vaikka paketti oli yli metrin mittainen. Tälläistä sieltä sitten paljastui, hienoja pulloja joita pääsikin heti pesemään!

Essolubet ovat litraisia ja -30-40 luvulta, kun taas Castrolit oletettavasti -50-60 luvulta. Aijemminkin olen maininnut näiden eron niihin suomessa yleisemmin esiintyviin lasipulloihin joissa on muovinen kaatonokka. Kaatonokalliset ovat öljyn täyttämiseen huoltoasemilla, ja nämä ovat taas sitten myyntipakkauksia. Castrolit ovat olleet kierrekorkilla ja Essolubet repäistävällä.

Yllätykseksi räkki olikin erilainen, kuin se aikaisempi minulla oleva. Voihan olla niin, että eri maissa on eri tehtaat tehneet omanlaisiaan. Hieno se tämäkin versio on, varsinkin tuon prässätyn tekstinsä ansiosta. Tämä taisi olla tälläinen pika päivitys tällä kertaan.

Ensikerralla turinoidaankin varmaan tälläisestä aiheesta?