California

Amerikan ihmemaa

Tätä kirjoittaessani istuin Boeingin kyydissä ja mietin miten saada kymmenisen tuntia kulumaan. Olen ollut kolme viikkoa Californiassa ja parhaillaan paluulennolla Losista Arlandaan. Syy miksi reissuun lähdin on se, että näin kaverini facebook seinällä vanhan International mainoksen. Mainoksen kuvassa oli -70 luvun alun International pikappi. Moisen näkemisestä harppasin craiglistin sivuille ja aloin etsiä samanlaisia myynnissä olevia Natikoita. Ensimmäinen eteen osunut nelivetoinen Natikka oli Ojaissa. Itseäni kiusatakseni pistin myyjälle meiliä ja kysyin onko se yhä myynnissä. Ensimmäiseen meiliin sain nopean vastauksen ja kyllä se oli vielä kaupan. Nopean innostuksen myötä varasin matkat kaverini kanssa ja lento häämöttikin parin viikon päässä. 

Ihokarvat nousi pystyyn kun fiilistelin ajatuksissani kuinka ajelisin pikapilla pitkin poikin auringonpaisteessa. Meni viikko eteen päin ja auto olikin myyty. Se oli ehkä pieni pettymys, nimittäin olin jo niin innoisani kyseisestä autosta. Meni sitten se toinenkin viikko ja pääsimme motellille Chinoon. En ollut nukkunut koko lennolla lainkaan ja ollut yli 30 tuntia hereillä samoilla silmillä. Siitä sitten nukkumaan ja ajatuksissa, että saa hyvin paikallisesta rytmistä kiinni. Aamulla herään viiden tunnin unien jälkeen kahdelta. Motellin wifillä pääsi jo sen verran nettiin, että pystyi taas aloittamaan craiglistin selailun. Kyllähän siellä kaikenlaista kivaa tulee aina vastaan vaikka ei mitään etsisikään. Ensimmäisenä päivänä hoidimme puhelinasiat kuntoon, jotta saamme autojen myyjiin kontaktin. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan lähellä oleville vuorille. Ensipuraisu Californiaan oli mieletön. Lämmintä oli 32 astetta ja ei tietoakaan vesisateista, saati edes pilvistä.

Toisena aamuna heräsimme kolmelta. Taas koneet käyntiin ja nettiä auki. Melkein heti nenän eteen osuu -63 1/2 Galaxie. Yksi niistä takaraivoon kolahtaneista korimalleista, jota olen välillä miettinyt. Fordi näytti kuvissa oikeinkin asialliselta ja hinta myöskin. Aloin heti miettimään, että tämä ei kyllä ole pikappi. Siinä kohtaa tietty lohduttelin itseäni sillä, että onhan niitä kotona jo kolme ennestään. Sain myyjään helposti kontaktin ja hetken päästä olimmekin matkalla Fort Irwiniin. Reittiä katsellessa ihmettelimme miksei kyseisestä paikasta saa googlella streetview näkymää? Myyjä laittoi jossain vaiheessa tekstaria, että tulisi portille vastaan. Siinä kohtaa aloimme miettiä, että mihin ihmeen portille. Isolta tieltä poistuttuamme olimme ajaneen kymmenen mailia pitkän suoran ja hetken päästä tien laidalla oli panssarivaunu sekä helikopteri monumentti. Tässä kohtaa ihmettelimme vielä enemmän, että mihin ihmeen paikkaan olimme saapumassa.

Tälle tekstarissa mainitulle portille saapuessa tajusimme olevamme pienen sotilaskylän portilla. Jäimme siis porteille odottamaan, koska ei meillä ollut asiaa alueelle. Kymmenen minuutin päästä Galaxie kurvasikin parkkipaikalle ja aloitimme tutkailemaan autoa. Fordi näytti suoralta ja alkuperäisen oloiselta. Maalaus arviolta -90 lukua, sisusta alkuperäinen ja keulilla 352FE isolohko. Moottorin jatkeena oli cruise-o-matic ja peränä tietenkin yhdeksän tuumainen. Puolen tunnin tutkailun ja koeajon jälkeen aloimmekin vääntää kauppaa autosta. Pienen kinastelun jälkeen päädyimme molempia miellyttävään summaan ja oli aika kääntää keula kohti Chinoa.

En tiedä millaisia fiiliksiä kuvittelin saavani Natikalla ajamisesta, mutta kyllä tuokin vertojaan veteli. 1500 metrin korkeudesta vuorilta lasketellessa oli aivan mielettömät fiilikset. Näkymät oli aivan kuvailemattoman hienot ja olo oli kuin olisin ollut jossain elokuvassa.

Galaxie toi hienosti motellille ja sillä pysyi hyvin muun liikenteen seassa. Suomesta käsin voisi kuvitella, että vanhaa kalustoa näkee paljon liikenteessä. Highwayllä ajaessa klassikkoautoja ei vaan ollut yhtään. Luu ikkunasta roikkuen lasetellessa tuli todella hieno tunne, kun vierelle hidastaneesta uudesta Challengerista näyteltiin peukkua. Näitä rinnalla ajaneita autoja oli paluumatkalla useampi.

Motellin pihalla autoa tuli tutkiskeltua enemmän ja iltasella tilailin hieman osia siihen. Seuraavalla viikolla vaihtelin uudet tulpat ja johdot jne... Galaxien supsuttavaa pakoputkea tutkiessa huomasin sen olevan aivan seula. Netissä tutkailin uusien pakoputkistojen hintoja ja hintahaitari oli single putken 300:sta taalasta sitten 850 taalan tuplaputkiin. Sain idean lähteä korjaamoilta kyselemään pakoputkien hintoja. Päädyin mailin päässä olevalle verstaalle ja kerroin toiveeni. Sanoin haluavani tuplaputket, mutta alkuperäisen tyyliset ja hiljaiset. Yrityksen omistaja sanoi, että ne maksaa 400 taalaa. Seuraavaksi kysyin milloin sellaset voisi tehdä? Vastaus oli, että "heti". Jätin Galaxien pajalle ja lähdin muualle siksi aikaa. Pakko myöntää, että hieman jännitin mikä olisi lopputulos. Nelisen tuntia vierähti ja sitten tuli puhelu, että auton voisi noutaa. Jännitys tiivistyi kunnes huomasin, että pakoputket oli kuin tehdastekoiset. Ukot olivat taivutelleet todella hienot putket kaksilla vaimentimilla ja työnjälki oli mitä mainiointa.

Galaxiella tuli siinä reissun aikana käytyä myös Pomonan swapissa ja reissun loputtua ajelinkin sen Paramountiin pakkaamolle. Seuraavan kerran sen näkeekin helmikuussa, kun kontti saapuu Suomeen. Tuossa vielä muutama maistiainen Galaxiesta. Tässähän se talvi vierähtää autoa odotellessa. Voi olla että kirjoitan vielä lisääkin juttuja reissusta.