Polkuauto

Puinen polkuauto

Toissa keväänä piti kirjoittaa pieni tarina löytämästäni polkuautosta, mutta se jäi kuitenkin kirjoittamatta. Nyt sitten asia tuli uudestaan esille, kun löysin toisen liki samanlaisen. Ensimmäinen auto löytyi aivan sattumalta, kun olin katsomassa myynnissä olevaa -69 R/T SE Chargeria. Yksi vuotta vanhempi on ollut tallissa jo yli kymmenen vuotta, joten tätä ei kuitenkaan ollut aivan pakko saada. Samalla reissulla huomasin puisen polkuauton tallin nurkassa. En nyt enää edes muista ostinko auton siltä seisomalta vai jäikö se asia vielä selvitykseen. Tämän ensimmäisen auton historia oli kuitenkin sellainen, että Kuusankoskella asuneen pikkupojan isä oli aikanaan rakentanut sen. Poika oli tarinan mukaan muuttanut -60 luvun alussa perheineen Torontoon ja antanut polkuauton naapurilleen. Chargeria kaupanneen naisen veli oli siis ollut tämä onnellinen polkuauton saaja ja sitä kautta se oli sitten päätynyt vuosien saatossa samaan talliin.

Polkuautossa on hauskasti käytetty takavaloina polkuyörän kissansilmiä ja pölykapseleina ovat auton rasvakupit. Yritin tarjoilla tästä juttua Kouvolan sanomiinkin, mutta ei heitä kiinnostanut yhtään. Kouvolan Swap & meet tapahtumaan mennessä nakkasin polkuauton Dodgen lavalle, koska tiesin siellä olevan myös polkuauto luokan. Vein sen raadin eteen arvosteltavaksi ja sillä irtosi polkuauto luokan pokaali. Osallistujia ei tosin ollut kuin yksi tämän lisäksi, mutta yhtä hyvin olisin voinut olla se häviäjäkin.

Syy miksi innostuin ostamaan toisen vastaavan omatekoisen polkuauton, oli sen väritys sekä rakenteissa olevat vastaavat piirteet. Alla oleva auto on siis tuore hankinta parin viikon takaa.

Hetken höpinöiden jälkeen mietin vielä olisiko tämäkin saman sepän tekemä, koska tämä löytyi Voikkaalta. Väritys ja vahva kädenjälki viittasivat samaan tekijään. Auton mukana seurasi kuitenkin kirje, joka vahvisti auton olevan yksittäinen käsityö. Onhan molempien autojen tekijät voineet olla samalla tehtaalla töissä ja sieltä sitten "lainanneet" maalia autojen värjäykseen.

Voikkaalla auto sijaitsi vanhassa kaupassa. En tietenkään malttanut olla kysymättä, että saisinko tutkia rakennusta paremmin. Pääsin käymään kaupan kellarissa ja vintillä. Kellarista tarttui jotain pientä käsiini ja vintiltä raahasimme 1925 vuodelta olevan Nationalin kassakoneen.

Tässä vielä kirje joka seurasi polkuauton mukana

"1952-luvulla puuseppä, isäni Valton Eino rakensi veljelleni ja minulle polkuauton. Ajan muistan siitä, että en ollut vielä koulussa. Muistan myös, että sen tekeminen oli iso työ. Sukulaismies kävi sitkeästi tarjoamassa apuaan, mutta isälleni se ei sopinut. Sukulaisen perheessä oli kolme villiä poikaa ja auto piti pitää kunnossa vielä valmistumisen jälkeenkin, tarkka mies kun oli.

Auton valmistuttua minä ja etenkin velipoika pidimme jöötä auton käytöstä. Ei saanut istua konepellillä, eikä pysäyttää äkkiä. Minä ajoin myös sillä autolla vaikka olinkin tyttö. Oli muuten jonoa, kun kettumäen muksut jonottivat omaa vuoroaan ja niin hiekka pöllysi kettumäentiellä"

Jämsän Hilkka