Kone ja terä

Restauranta rompepäivät järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa uudessa paikassa. Uusi paikka oli teivon ravirata Ylöjärvellä. Itse olen Restaurannassa käynyt ensimmäistä kertaa 14 vuotiaana ja isäni kyyditsemänä. Suuria odotuksia ei uuden paikan suhteen ollut ja on vaikea sanoa oliko myyjiä enemmän vai vähemmän, kuin vanhassa paikassa. Pikkolan koululla Kangasalla myyjiä oli monissa eri kohdissa ja teivossa kaikki myyjät oli ainakin saatu selkeästi yhdelle alueelle. Romutorille saavuin kaverini kanssa jo ajoissa perjantai aamuna. Pakko sanoa, että tavaraa löytyi kyllä yllättävän hyvin. Pakettiauto oli suorastaan täynnä siinä vaiheessa, kun piti kotia päin suunnata. Jos mietit miten otsikko ja Restauranta liittyvät toisiinsa, niin nyt sen kerron.

Polkupyörä innostuksen myötä tänä kesänä katseeni on kaikkialla kiinnittinyt polkupyöriin ja vanhoihin osiin. Rompetorilla silmääni pisti tämä vihreä menopeli. Sen kummemmin asiaan syventymättä kysyin polkupyörän hintaa. Myyjä sanoi ettei sitä halvalla myisi, kun on laittanut uudet kumitkin siihen ja se on täysin ajokunnossa. Hintapyynti oli 30 euroa, joten en lentänyt perseelleni vaan kaivoin äkkiä rahan esille. Oikeastaan alon katselemaan pyörää tarkemmin vasta kotosalla. Polkimet oli valkoiset ja penkki muovinen. Minulla oli liiterissä yksi saman ikäinen normaali Kone ja terän tekemä miestenpyörä, josta otin ajanhenkeen sopivan nahkaisen Lepperin penkin. Polkimet löytyi myös omasta varastosta ja ketjusuojan otin myös pois. Pyörä alkoi tutkiskelujen jälkeen vaikuttamaan vanhalta. Sitten ajattelin raapia takanavasta maaleja pois, että näkisin valmistusvuoden.

 Takanavasta paljastui vuosiluku 1942. Heti aloin miettiä olisiko pyörä ollut oikeasti sodassa? Eräältä sotapyörien harrastajalta sain mielipiteen, että pyörä vaikuttaisi osiltaan melko alkuperäiseltä. Se tuntuu todella oudolta, sillä eivät nämä helpolla sodassa päässeet ja tuskin se palvelus sotaan loppui.

 Pyörässä on vielä tehtaalla maalattu Kone ja terän logo, sekä keulalla leijonan kuva. Miten ihmeessä pyörä on säilynyt vielä alkuperäisessä maalissakin? Olen nähnyt -80 lukuisia armeijan pyöriä mitkä on olleet jo niin loppuun ajettuja, että osiakin on vaihdettu moneen kertaan. Liekö tämä jäänyt sodassa johonkin maataloon kätköön seisomaan vai miten tälläinen säilymö on olemassa? Sota-aikaan polkupyöristä, osista ja varsinkin renkaista oli huutava pula. Siviileiltäkin otettiin sotaan polkupyöriä kymmeniä tuhansia ja niiden rooli sodassa oli merkittävä. Tämä eläköitynyt veteraani on nyt palvellut minua harvasen ilta. Lapsuudenystävän kanssa ajeltiin kesällä Helsinki "ympäri" rantoja kierrellen. Kilometrejä sille muutaman tunnin lenkille tuli noin 43 ja pyörä oli leppoisa ajella. Suurempia muutoksia pyörälle en aijo tehdä. Navat ajattelin purkaa talvella, puhdistaa ja tarvittaessa laittaa uudet laakerit uusien rasvojen kera. Jonkun voi olla taas vaikea ymmärtää miten ihminen voi innostua polkupyöristä näin paljon. Onneksi sitä voi itse harrastaa juurikin sitä mistä sattuu sillä hetkellä tykkäämään. Mukavaa syksyä kaikille!