Kevättä kohden

Nyt onkin ollut kynä hukassa hetken aikaa ja blogin puolella hiljaista. Kaikenlaiset asiat ovat pitäneet kiireisinä joten tietokone on saanut huilailla. Romusteltua on tullut kuitenkin ja tallissa on touhuttu erinäisiä projekteja. Syksyllä kirjoittelin Kaiserista ja tuossa vuoden vaihteessa otin tarkasteluun muutamia pikku vikoja. Yhdet inhottavimmat niistä olikin -50-60 luvun taitteessa kiville ajettu öljypohja ja halkeillut pakosarja. Öljypohjaa oli juoteltu propun juurelta ja se tihutteli aika ilkeästi. Pohja siihen olikin ja ehjän sarjan sain hommattua kaveriltani. Pakosarja tosin on Jeepistä, mutta eroa siinä ei ole juurikaan mitään.

Pakosarjassa oli pätkä vanhaa pakoputkea ja sitä irroittaessa sainkin tottakait pinnapultin katkeamaan. Katkenneeseen pinnapulttiin sain hitsattua mutterin ja samalla pinnapultti sai sen verran lämmintä, että lähtikin irti. Autosta irroitellessa vanhaa imu-/pakosarja pakettia sainkin kaikki mutterit helposti auki. Se on harvinaista, koska ne tuntuu aina olevan enemmän tai vähemmän jumissa. Sarjat ovat kasattu toisiinsa neljällä pultilla, koska pakosarjassa on pieni reikä ja sellainen kotelo rakenne, että se lämmittää samalla imusarjaa. Ne neljä mutteria olikin sitten hieman tiukemmassa ja sarjoja toisistaan irrottaessa pakosarja murtuikin lopullisesti. Hirveesti se ei käydessä säksättänyt, vaikka olikin melkein kokonaan poikki.

Tiivistesarjan saavuttua Rockautosta sainkin uuden sarjan kiinnitettyä imusarjaan. Kiristelin ne toisiinsa tasaista pintaa vasten, mutta huomasin niiden jäävän hieman eri tasoon. Käytin sarjat varmuuden vuoksi vielä Lahden Kansityössä oikaistavana, ettei ne sitten ajan mittaan esimerkiksi halkeisi. Eroa ei ollut kuin milli tai puolikas, mutta ajattelin ottaa varman päälle vaikka tiiviste olisi sen verran voinut antaakkin anteeksi.

Seuraavana vuorossa oli sitten öljypohja. Sen päätin yrittää vaihtaa paikoillaan niin ettei tarvitsisi konetta irroittaa. Oli kieltämättä ahdasta, mutta kyllä se onnistui kun koneen irroitti korvistaan ja nosti niin pystyyn kunnes vaihteisto otti tunneliin kiinni. Tiivisteiden laitto vaati hieman kärsivällisyyttä sillä koneen sivummaiset pitkät tiivisteet olivat irralliset. Ne piti saada ensin koneeseen kiinni ja niiden päälle kasata molempiin päihin alumiiniset "puolikuut" joissa oli sitten valmiiksi asennettuna kumi tiivisteet jotka tulee pohjaa vasten. Jos kone olisi ollut pukissa ylösalaisin, niin homma olisi ollut huomattavasti mukavempi tehdä. Varsinkin pintojen puhdistelu rasvasta ja vanhoista tiivisteistä oli hieman ahdasta altapäin sekä palkin kohdalta. Nyt moottori on ollut nipussa jonkin aikaa ja olen käynyt kolme kertaa ajelulla, eikä mistään vuoda tippaakaan öljyä! Samalla kertaa näki sylintereihin alakautta ja pystyi olemaan entistä vakuuttuneempi siitä, että autolla ei tosiaankaan ole ajettu kuin 65tkm.

Tuossa samalla kertaa kun sattui sarjat olemaan irrallaan ja konehuoneessa tilaa, niin vaihdoin uuden alipaine-/bensapumppu paketin. Ne löytyi Ebaystä sopivasti, joten olihan ne huudettava. Vanhassa pumpussa oli jotain häikkää, kun se laski moottoriöljyä akseliltaan lävitse. Nyt tuli siis kaksi öljyvuoto kohtaa tilkittyä samalla kertaa.

Kaiser on nyt kaikin puolin kunnossa ja olen päättänyt, että auto tulee lähiaikoina julkiseen myyntiin. Sain autosta arvokasta historiatietoa sen alkuperäisen omistajan pojanpojalta ja hänen siskoltaan. Autossa on nyt aukoton historia ja mukavana lisänä he löysivät vielä -50 luvun valokuvia siitä. Kaiserista pitäisi olla lehtijuttu seuraavassa V8 Magazinessa joka ilmestyy viikolla 13. Tämä laite kaipaa omistajaa joka arvostaa sen Suomi historiaa!