Aurinkopullo

 

Pitkään mietin, että olisi kiva oppia enemmän lasitavarasta ja vuosi sitten Tynell nappasi minut matkaansa. Kävi nimittäin niin, että innostuin keräilemään aurinkopulloja. Ostin ensin yhden pienen pullon ja sitten seuraavaksi isomman ja siinähän sitä taas oltiin. Vuosi kulunut ja rivi kasvanut. Nyt ollaan taas tilanteessa, että yleisimmät koot sekä värit on hyllyssä ja kalleimpien metsästys edessä. Vastaava tilanne kuin emalikylttien kanssa, eli harvemmin enää tulee sellaista vastaan jota ei seinällä jo olisi. Lasitavaran keräily tuntuu jakavan  mielipiteitä kahteen kastiin. Eipä sen väliä, sillä olen aiemminkin kerännyt sitä mikä itsestäni tuntuu hyvältä.

Tarvitseeko aurinkopullo enää esittelyä, en tiedä? No kerrotaan nyt kuitenkin. Aurinkopullo on Helena Tynellin Riihimäen lasille suunnittelema lasiesine, jota on valmistettu vuosina 1964-1974. Pulloja on neljää eri kokoa ja yllä olevassa kuvassa on koot 1/4, 2/4 ja 3/4. Isointa kokoa minulla ei valitettavasti ole vielä ensimmäistäkään. Pientä liikkuu paljon ja varsinkin kirkasta sekä keltaista väriä. Ne ovat yleisimmät ja halvimmat värit jokaisessa koossa. 3/4 koossa yleisin väri on varmasti vihreä, jossa on läpikuultava jalkaosa. Päävärejä on kuusi ja jonkin väitteen mukaan eri sävyvariaatioita olisi 17-20. Olen jo itsekin ostanut useamman tuplakappaleen, koska näiden väri näyttää kuvissa niin vaihtelevalta siitä riippuen millaista taustaa vasten niitä on kuvattu ja millaisessa valaistuksessa.

Tälläistä tällä kertaa. Jos eksyt blogiini ja sinulla on kirjahyllyssäsi joutilas aurinkopullo, niin älä epäröi tarjota sitä minulle kuvan kera. Yhteyttä voi ottaa helposti sähköpostin kautta. Toki muutkin aurinkopullojen kerääjät voivat lähestyä, sillä muutamia vaihtareita on kertynyt kuten edellä jo mainitsinkin.

Ja ettei joku jo kuvittele minun unohtaneen bensis keräilyä, niin pistetään pari Shellin löydöstä. Tuo ensimmäisen kuvan pienempi purkki löytyi juuri ja toisen kuvan 1920 lukuinen lasikupu.

Lenin

Lenin

Aina ei pysty selittämään tai kertomaan mistä innostus lähtee johonkin keräilykohteeseen? Nyt täytyy kuitenkin heti alkuunsa todeta, että näiden esineiden keräily ei ole minkäänlainen poliittinen kannanotto. Olen nimittäin tässä vuosien varrella ostanut muutamia metallista valettuja Leninin päitä ja nyt sitten ostin erään keräilijän koko kokoelman. Tiedän tämän nostattavan joidenkin karvat pystyyn, mutta tämä tosiaankin on vain keräilyä.

Taas kaikki oli yhden tekstiviestin päässä. Näin torin sivuilla yli kuukauden vanhan ilmoituksen, jossa luki "myydään neuvosto kamaa". Pistin tekstiviestin kyselläkseni olisiko yhtään Leninin päitä? Vastaukseksi sain, että "kyllähän niitä noin sata löytyy" ja "osta kaikki kerralla". Tässä vaiheessa en miettinyt minuuttia pitempään, vaan soitinkin heti kyselläkseni lisää. Sovimme tapaamisen seuraavalle viikonlopulle ja siihen asti mietiskelinkin mitä ne voisi maksaa? Olin varma, että kyseessä olisi niin kallis kasa ettei sitä olisi järkeä ostaa. Kouvolaan saapuessani hämmästys oli suuri, nimittäin Leninin päät oli levitetty isolle pöydälle ja niitä oli oikeasti paljon.

Kävimme päiden lisäksi kaikki muutkin Lenin tavarat läpi ja sovimme molempia tyydyttävän könttähinnan.

Pakettiauton kontti täyttyi aivan ongelmitta, sillä tavaraa oli paljon. Muutama tuossa jo kommentoikin Facebookissa, että sulatukseen vaan tollanen *aska! Se joka kerää tälläistä tavaraa, ymmärtää ettei tämän kokoista kokoelmaa kerätä vuodessa tai kahdessa. Henkilö keneltä nämä tuli, oli ollut vuosia töissä Neuvostoliitossa/Venäjällä.

Aiemmin kriteerinä on ollut se, että päät on pitänyt olla metallista valettuja. Tässä kasassa oli kyllä pari kipsistäkin joukossa. Yleisimmin ne ovat jotain alumiiniseosta, mutta näissä oli niin valurautaisia kuin pronssistakin valettuja.

Kotona tietysti aloitin esineiden läpikäynnin sillä, että levitin kaikki pitkin lattioita. Huvittavaa näissä on se, että Neuvostoliitossa on kaikki ollut kortilla, mutta tälläiseen pullisteluun on kuitenkin riittänyt varoja. Valtiolla on ollut omia taiteilijoitakin palkkalistoilla, jotka ovat työkseen tehneet patsaita. Tarkoituksena ei ole ripotella tätä punaista tavaraa pitkin taloa, vaan pitää ne tiukasti yhdessä huoneessa.

Moni onkin jo voinut lopettaa lukemisen tässä kohtaa ja nyt toivonkin, että saisin yhteydenottoja muiltakin Lenin keräilijöiltä. Patsaissa on joitain kaksoiskappaleita ja niitä voisin mahdollisesti vaihtaa sellaisiin joita ei vielä itselläni ole. Pari päivää tavaroita penkoneena ajattelinkin jo, että nyt riittää hetkeksi. Meni vissiin toiset pari päivää kunnes torilla törmäsin yhteen patsaaseen joka oli ostettava. 

Kaverini ehdotti, että vanhat kirjakaapit olisi loistavat näiden esillepanoon. Välittömästi aloinkin katselemaan sopivia. Sopivia tosin on koko ajan myynnissä ympäri Suomea, mutta hinnat on kaikkea muuta kuin sopivia. Sunnuntaina päivällä huomasin kaksi vitriiniä myynnissä Pasilassa 30 euroon ja yhden Sipoossa. Sain sovittua molemmista kaupat ja vielä noudot samalle kertaa. Sipoon kaappi tarttui ensimmäisenä kyytiin ja siitä sitten suorinta tietä Pasilaan. Saimme kaapit kyytiin ja kuorman sidottua, kunnes aloin puhumaan harrastuksestani. Pienten jutustelujen jälkeen kaappien myyjä kaivoi kaapista todella vanhan Elannon emaloidun lämpömittarin ja sellaisen vakuutusyhtiö kyltin jota minulla ei ennestään ollut.

Seuraava urakka onkin huoneen tyhjennys ja hiljalleen kaappien täyttäminen. Kaapit olisi tarkoitus vielä pestä kunnolla ja öljytä päällisin puolin. Samettinen lippu seinälle ja Lenin matto lattialle. Monestikin keräily alkaa hetken mielijohteesta ja yhdestä esineestä. Tämä alkoi juurikin siitä ja on pelkkää keräilyä, ei mitään muuta!

Rekordin pumppu osa 2

Pumppu projekti etenikin suunniteltua nopeammin ja todella mallikkaasti. Varmaan ensimmäinen projekti kymmeneen vuoteen jonka sain nopea tempoisesti valmiiksi, eikä se jäänyt tallin nurkkaan lojumaan.

Takana oleva luukku oli sen verran syöpynyt ja rapsakka, että päätin pyytää kaverin apua. Vanhaa ei ollut enää ideaa lähteä hitsailemaan ja kaverini teki särmärillä uuden. 2-3 millin välein olevat pokkaukset ei juuri paljastu kuvasta ja se onkin kuin mankelilla tehty. Omalla mankelillani siitä olisi tullut joka suuntaan kaareva, kun rullat olisivat joustaneet kahden millin pellin kanssa.

Pientä hionosäätöä ja reijät kulmiin, siihen se istuu hienosti!

 

Seuraavana vuorossa oli itse pumpun purkaminen. Lasit olivat aivan ruskeat ja pelkäsin etten saisi niitä mitenkään puhtaaksi. Nopea pesu liukkarilla ja ne olivat kuin uudet. Niklatut osat pesin myöskin ja kiillotin käsin Autosolin kanssa. Pienten linssien irrotukseen tein sopivan lätkän, jolla sain kierrettyä ne auki. Linssit ovat olleet niklatut ja ilmeisesti kiiltävät alkujaankin.

Seuraavaksi nakkasin osat pikapin lavalle ja lähdin puhallus hommiin. Jalan sekä kaapin puhalsin rautakuulalla ja tuttavani firmassa maalari ruiskuttikin niihin samalla kertaa pohjamaalin. Puhalluksen jälkeen jalasta paljastui aika roisi valu jälki, mutta tälläisiähän nämä ovat olleet aina. Kaappikin aaltoilee sieltä täältä, mutta ei sitä minusta pidä kittailla koska ei se ole ollut uutenakaan sen suorempi. 

Tässä välissä kävin kaverini luona puhaltamassa pumpun osat varovasti hienolla hiekalla. Niitä ei uskaltanut samoilla laitteilla puhaltaa, kuin jalkaa ja kaappia. Kaappikin piti puhaltaa kaukaa ja varoen. Hienoimman jäljen messinki osiin olisi tietysti saanut lasikuulalla, mutta ne oli tarkoitus kuitenkin maalata.

Seuraavaksi vuorossa oli punaisen maalin ruiskutus. Onneksi tein talliin pienen maalaustilan, kun en uskaltanut ulkonakaan ruiskuttaa. Tuo punainen väri tuntui nimittäin pöllyävän joka paikkaan todella hyvin. Tasapäiset ruuvit piti myös entisöidä, koska en halunnut laittaa uusia kuusiokantaisia pultteja.

Punainen väri oli ruiskutettu ja osat kuivahtaneet yön yli. Vuorossa olikin kaikista kiinnostavin vaihe, kasaus! Kiilloitetut osat näyttivat todella hyvältä kirkkaiden pumpun osien ja puhtaiden lasien kanssa!

On se kyllä hieno, vaikka itse sanonkin. Pientä sipistelyä siinä on vieläkin. Oviin tulee varmaan ensi viikolla Rekord tarrat, jos niiden teko vaan menee nappiin. Letkun sen sijaan sain uuteen loistoon, kun pesin sen kunnolla tinnerin kanssa ja käsittelin kumin kiillotusaineella. Jostain romutorilta pitäisi metsästää vielä sopivan vanhan näköiset klemmarit letkun molempiin päihin.
Siinä se nyt sitten komeilee tallissa. Voi olla että näitä pitää vielä toinen entisöidä vaikka Shellin väreihin?

 

 
 

 

 

Rekordin pumppu

Pari viikkoa sitten sain ostettua yhden valurautaisen bensamittarin jalan lisää ja sen seurauksena aloin selailemaan vanhojen mittarien kuvia netistä. Hetken selailtuani tajusin, että jalka on ulkolaisesta Satam merkkisestä mittarista jota on käytetty ilmeisesti vain Rekord bensiinillä. Satam mittari poikkeaa mittasäiliöiltään sillä, että ne ovat hieman soikean näköiset ja kapeammat päistään. Hauskana yksityiskohtana on myös jalkaan valettu silmä. Voi olla siinä on liikaa haastetta, kun alkaa Suomesta etsimään oikeanlaista pumppua ja kaappia jalan jatkoksi. No, katsotaan kuinka käy.

Alla olevan kuvan olen aikaisemmin julkaissut yhden jutun yhteydessä jo ennestään. Kuvan piirroksessa on vastaavanlainen Satam pumppu Rekordin väreissä.

Mittareiden kuvien katselun innoittamana kaivelinkin varastosta Gulfin kaapin ja Joensuun Esson vanhan valurauta jalan esille. Ajattelin josko nyt olisi sen verran intoa ilmassa, että nämä saisi yhdistettyä ja sitten entisöityä niistä yhden komean jakajan. Näistä molemmista olenkin aijemmin kirjoittanut omat blogi juttunsa ja nyt niille keksin käyttöä. 

Projektin aloittelin ensimmäisenä sillä, että purin pumpun kaapista ja liruttelin letkusta vanhat polttoöljyt pois. Siinä mielessä tämä on mukava tehdä, kun kaikki on suhteellisen ehjää ja alkuperäistä.

Kaapista paljastui ihmeellinen juttu, se on uutena sinkitty ja sitten maalattu. Varmaankin sen ansiosta kaappi on pysynyt lähes ruosteettomana ja on hyvässä kunnossa. Ovien aukeamista rajoittavat ja ovia auki pitävät "stopparit" oli vääntyneet vinksin vonksin ja ne irroitin kokonaan. "Stopparit" oli niitattu kaappiin ja ne lähti hienosti, kun porasi niitit pois. Uudet on tarkotus tehdä tilalle ja ne kiinnitän sitten ruuveilla. Kaapissa oli myös tupakointi kielletty kyltti, sekä Gulf kyltit ovissa. Ne oli poppareilla kulmistaan kiinni ja niistä jääneet reijät hitsailin tigillä umpeen.

Jotkut projektit tuppaavat venymään tai jäämään osiksi tallin lattialle. Tämän kohdalla ajattelin torjua asian sillä, että kävin teettämässä siihen jo maalit valmiiksi. Mukaani nappasin tallin seinältä -20 lukuisen Rekord kyltin ja siitä saimme skannerilla oikean värin. Valu jalkaa rapsutellessa alta paljastui alkuperäistä Standardin/Esson aikaista punaista maalia. Kylttiä jalkaan verratessa ei juurikaan sävy eroa ole. Skannauksen ja maalin sävytyksen hoiti Työkalumakasiini Lahdessa.

Tämä oli vain tälläinen väli päivitys ja lisää tulee jossain vaiheessa, kun pumppu edistyy. Alla vielä kuva hienosta Ford kyltistä, jonka sain juuri ostettua. 

 
 
 
 

Shellin latuskaa

Vuosi sitten löysin ison kasan vanhoja kannuja samasta paikasta, ja nyt kävi vastaavanlainen tilanne. Tämä kuvassa oleva kasa löytyi erään miehen toimesta hänen siivotessaan vanhan kartanon tallia. Se miten minä niihin törmäsin, onkin jo sitten toinen juttu. Kaverini selaili facebookkia ja ilmoitti, että mene äkkiä katsomaan mitä joku on löytäny. Otin purkkien löytäjään yhteyttä ja ilmoitin välittömästi kiinnostukseni tätä kasaa kohtaan. Pitkän puhelun päätteeksi saimme sovittua kaupat näistä. Pari viikkoa piti olla jännityksessä, koska en lähtenyt itse niitä hakemaan Joensuun liepeiltä vaan kaverini toimitti ne Lahteen tullessaan.

Kaikki kuvan kannut samasta tallista, sinne jo aikoja sitten unohdettuna. Äkkiä katsottuna tuossa kuvassa näyttäisi olevan vain huonoja ja likaisia purkkeja. Ensimmäisenä aloitin homman, niin että otin pehmeää kangasta ja aloin bensiinin kanssa puhdistamaan niitä varovasti. Purkkien päällä oli sen verran öljyä, että se oli suojannut ne. Parin tunnin maltillisen peseskelyn jälkeen tallissa haiskahti vahvasti bensalle ja purkit alkoivat näyttää paremmilta. Tuo tavallisen ihmisen silmään näyttävä romuläjä olikin muuttunut minun aarteeksi. Virheettömiä näistä ei ollut yksikään, mutta kuitenkin ikäisekseen todella hyviä.

Keräilyn kannalta hyvää oli se, että tässä kasassa oli eri viskositeettejä. Tarkoituksena on saada haalittua mahdollisimman montaa eri öljylaatua jota on ollut -30 luvulla saatavilla. Kasan erikoisin purkki oli ehkä tuo pieni punainen vahapurkki. Ja ei nuo Standarditkaan kovin yleisiä ole. Nyt niitä onkin hieno neljän rivi. Muutama kysely on tullut, että myynkö niistä yhtä? En myy, mutta voin vaihtaa samanlaiseen joka on eri öljylaatua. Heavy ja light laadut noista löytyykin, en tiedä mitä muita edes on ollut tuon mallisessa purkissa. -30 luvun alun Standardin mainoksissa en ole edes nähnyt samanlaisia kannuja.

Latuska kokoelma karttui sen verran, että piti tehdä yksi hyllykin lisää. Vaikka tila alkaisi käydä ahtaaksi, niin -20-30 luvun kannuille on aina tilaa! Alla vielä yksi kuva löytämästäni Shellin mutterista. Sekin odottelee kyytiä Joensuusta Lahteen. Kiitos näiden purkkien löytämisestä menee Juhalle, ja toinen iso kiitos Mikolle kyydityksestä!