Chevrolet Apache 1961
Vuodenvaihteen jälkeen oli tarkoitus lähteä lauantai aamuna kaverin kanssa kirpputori kierrokselle. Perjantai aamuna sovimme reissusta, mutta illan tullen kaveri ilmoittikin ettei pääse. Aamulla mietiskelin mitä tekisin, sain päähäni lähteä katsomaan vanhaa Letukan pikappia Nokian taakse. Siltä seisomalta ei kukaan kavereista joutanut edes mukaan, joten lähdin sitten yksin ajelemaan. Kyseessä oli -61 vuoden Chevy Apache. Siuroon saapuessani tutkin auton hyvin. Patinaa oli havaittavissa runsain mitoin, lommoja ja ruostetta maalipinnassa. Auto paljastui kuitenkin ihan asialliseksi hintaan nähden ja hetken päästä ajoinkin jo tätä heräteostosta Lahtea kohden. Käyttöauto jäi sinne parkkiin, kun apukuskiakaan ei ollut. Kotimatka taittui hyvin vaikka pakkasta oli 15 astetta ja "uusi" auto alla. Nämä vanhat laitteet vaatii aina hetken totuttelun, kun jokainen on erilainen yksilö ajettavuudeltaan.
Näin patinoitunutta pikappia ei olekkaan ollut sitten -55 vuoden Chevy stepparin jälkeen. Tämä -60-61 keula on kyllä ollut mielessä aijemminkin, sillä kolmesta saman ikäsestä pitkälavaisesta olen kauppoja hieronut. No, nyt sellanen on enkä tiedä onko se tehnyt eloa sen autuaammaksi. Saahan sillä ainakin ensi kesänä kuskailla romuja tyylikkäästi. Eikä vanhoja pikappeja voi olla ikinä nurkissa liikaa.
Yksi asia ulkonäössä harmittaa, nuo kuusi merkkiset pikku kilvet. Tarvihan ne heti turata mustaksi, että näyttäisi edes hippasen paremmilta. Auto on rekisteröity Suomeen joskus nelisen vuotta sitten, joten viisi merkkisiä kilpiä on kyllä ollut saatavilla vielä silloin. Isoista peileistä, eri värisestä takalaidasta, sekä useista reijistä päätellen autossa on ollut uutena campperi päällä. Yksi erikoisuus näissä -60 ja -61 vuoden Letukan pikapeissa on, ja se on sellainen ettei sitä monikaan GM harrastaja tiedä. -59 vuonna oli vielä jäykät kärryn akselit edessä, mutta näissä kahdessa seuraavassa vuosimallissa on Moparin tyyliin erillisjousitus vääntösauvoilla. Apache oli käynyt välillä Oulussa ja siellä keula oli ruuvattu aivan taivasta kohden. Itse tietenkin otin sen kotona nosturille ja ensimmäisenä kiersin säätöruuveista useamman kierroksen keulaa alemmaksi. Takana näissä on pitkät tukivarret ja kierrejouset. Ebaystä tarttui heti alkuperäinen -61 vuoden esite. Pakko myöntää että tämän ison näköisen hytin jatkeena toimii parhaiten pitkä ja suora lava. Stepparissa ja lyhytlavaisessa jää hytti näyttämään aivan liian isolta.
Aina ostaessani uuden leikkikalun tarkastelen siitä kaikki paikat nosturilla ja teen huollon. Nyt alotin sen vaihtamalla vaihteisto- ja moottoriöljyt. Tässähän on siis 235:nen Thriftmaster kuutonen jonka jatkeena 4-portainen manuaali lattiakepillä. Mukana tuli uusi vesipumppu ja moottorin tiivisteitä, joten vaihtelin niitäkin. Vesipumpun vaihdon yhteydessä pesin lohkon sisältä, laitoin uuden termostaatin ja tutkin lämmitysjärjestelmää muutenkin. Uteliaisuus nimittäin iski kun mukana tuli alkuperäinen lämmityslaitteenkenno. Otin lämppärinkotelon auki ja sinne oli sovitettu joku mikä lie kenno toisesta autosta. Pikkaisen parannellakseni sitä lisäsin siihen Motonetistä saatavan yleismallin lämmönsäätöhanan, jonka sain toimimaan alkuperäisellä vaijerilla.
Hanan laiton yhteydessä pistin myös letkut uusiksi ja alkuperäinen jäähdytin lähti huoltoon. Viikon päivät ajellessa huomasin kuinka autosta tarttui öljyn haju vaatteisiin. Näissä vanhemmissa moottoreissahan on ominaisuutena huohottaa vaikkei moottori olisikaan huonossa kunnossa. Uudemmissa koneissa huohotus menee venttiilikopasta imusarjaan ja näissä vanhoissa tulee vain lohkosta putki pihalle joka hengittää ajoviimasta (roadtube). Liikennevaloissa kesällä seistessä se sitten työntääkin sieltä sauhua pihalle ja samalla inhottavaa palaneen öljyn hajua. Ongelman ratkaisuksi nappasin huohotinputken pois, sorvasin siihen sopivan tulpan alumiinista johon sitten sovitin pcv venttiilin. imusarjassa oli tulpattu reikä johon vedin pcv venttiililtä letkun. Nyt koneen höyryt kiertää omalla alipaineellaan eikä se hönkaile ulospäin. Saman systeemin ajattelin tehdä työn alla olevaan Oldsmobilen 371 Rockettiin.
Apachea siivoillessani löysin hytin nurkasta purkinavaajan. Teräsharjalla putsailun jälkeen siitä paljastui esille Gulf teksti. Vertailuksi kaivoin tämän virheettömän avaimen ja avaamattoman öljypurkin.
Kaiken ruuvailun yhteydessä pistin tietysti uuden tuulettajanhihnan. Tasavirtalaturi tässä vielä on, mutta mitäs sitä ehjää vaihtamaan vaihtovirtalaturiinkaan. Kaverini on aina sanonut että tasavirtalaturi on niin hyvä, kun sieltä tulee aina niin tasainen virta. Kaikkihan hyviä on silloin, kun ne toimii. Näissä vanhemmissa latureissa on pienet rasvakupit, joiden täyttäminen on pieni vaiva konepeltiä aukoessa.
Mangelseja tympeämpiä vanteita ei ole olemassa, onneksi kesärenkaille on alkuperäiset peltivanteet kera pillereiden.
Jossain vaiheessa päätin etten täällä blogissa kirjoittelisi autoistani, mutta näin tässä kuitenkin kävi. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin kyllä sitä romua varmaan sen verran löytyy, että Apachea nähdään ensi kesän päivityksissä. Kiitos ja anteeksi.
