Rekord Bensiiniä

Rekordia

Tuossa parisen viikkoa sitten sain kaverilta vihjeen , että tampereen nurkilla olisi jossain kellarin väliovessa Rekord kyltti.Homma tuli ajankohtaiseksi , kun satuin olemaan viikonlopun siellä suunnalla.Perjantai iltana käytiin katsomassa kylttiä , mutta ei tavoitettu vielä omistajaa.Kyltti oli todella naarmuinen , joten heti ensimmäisenä tuli mieleen , että olisiko se ollut liukurina? Lauantai iltana sitten tavoitin kyltin omistajan ja aloin vääntämään kauppaa siitä.Ensimmäisenä esitinkin kysymyksen , että onko sillä laskettu mäkeä? Hetken mietittyään isäntä alkoi nauramaan ja sanoi , että se voi olla hyvinkin mahdollista koska se on löytyny talon läheltä joka on korkean mäen päällä.Kyltti oli tullut jostain puuliiterin rakenteista vastaan , kun vanha liiteri pistettiin purkaen.Sieltä se oli sitten joskus kulkeutunut kalkkuun vanhan talon kellariin.Hetken aikaa jutusteltuamme isäntä totesi , että tehdään kaupat kerta se menee hyvään kotiin.

Samassa kuvassa on kirppikseltä löydetty quartin kokoinen X-100 purkki,Teboilin kokardi ja 10 kilon Esso öljypurkki.Essossa on hauskasti koko ilmoitettu kiloissa , eikä litroissa.

Kyltti parani hieman pesulla ja autosol hiomatahnalla.Tässä näkyy hyvin koko ero tuohon "globena" olleeseen kylttiin verraten.Halkaisija on noin 55 centtiä.

Pistetään nyt sitten kaikki Rekord kyltit samaan kuvaan , kun ne oli jo valmiiksi irrallaan tulevaa näyttelyä varten.

Tässä vielä aivan iskemätön koppalakin kokardi -20 luvulta.

 

Pitkäperjantai

Maaseutu kohnailua taas

Niin pitkä perjantai , että oli aikaa taas ajella ja tonkia.Kaveri tuossa viikko sitten ajellessaan bongasi averyn talon pihasta.Minähän tietty aloin selvittämään sen kohtaloa samoin tein ja heti seuraavana päivänä kävin katsomassa.Mittari oli lähtöisin paikallisen kyläkaupan pihalta ja se on -70 luvulla poistunut käytöstä säiliöiden vaihdon yhteydessä.Autoilija oli käyttänyt sitä 90 luvulle asti ja sen jälkeen seisonut vaan koristeena.

Mittaria ei paljo paikan päällä tutkittu , vaan nopeasti irti ja pikapin lavalle.Nyt löytykin hyvä ja helppo keino niiden kuskailuun : kaksi prätkä ramppia taikalaitaa vasten ja tukevilla nokkakärryillä vaan lavalle! Matkalla pysähdyttiin entiselle Gulfin asemalle mikä on jo useamman kymmenen vuotta toiminut korjaamona.

Seuraava etappi oli vanha kyläkauppa.Odotukset paikan suhteen oli suuret , mutta toistaiseksi ei päästy kuin kahteen ulkorakennukseen tutkimaan.Vanhalta isännältä saatiin ostettua "mantan" pumppu maljoineen ja yksi vannetynnyrin lasipumppu , josta on tosin lasi rikki.

 Tämän mallisella pumpulla ja taittuvalla veivillä oleva pumppu on yleisimmin tainnut olla farmi tankissa jossa on ovellinen kaappi.Ompahan näitäkin taas yksi lisää jemmassa , jos vaikka kaappeja sattuu tulemaan vastaan.

Matka jatkui taas ja seuraava noudettava olikin -50 lukuinen rulla junkku.

Ljungmanssi on malliltaan Star 82A ja se on vuosimallia -58.Se on alkuunsa palvellut Gulfin asemalla joka on ilmeisestikkin muuttunut jossain vaiheessa Kesoiliksi.Mittari on säilynyt aika asiallisessa kunnossa ja tarratkin säilyneet suht hyvänä.Ehkä Gulfin maalaukset voisi olla maukkaammat , mutta tuskin noita Kesoilin tarrojaan pois raaskii repiä.

Averyä aloin tutkiskelemaan vasta kotona ja vertaillessani aijempaan -49:iin , niin huomasinkin niissä 10 centin korkeus eron.Rulla versio siis onkin pienempi ja tässä on kuoret peltiä eikä alumiinia.Pumpusta on aikanaan myyty dieseliä , koska toisen puolen maitolasissa lukee himmeästi Shell diesoline.Hirveästi ei nyt juttua ole mielessä , mutta kuvien määrä korvatkoon vähäisen tekstin.Tämä oli taas kiva edistys askel pumppujen keräilyssä! 

 

Ljungmanssien metsästelyä.

Mittarit poikineen , ja poika mittareineen...

Viikonloppu alkoikin mukavasti -34:lla ajellen , kun perjantaina sain auton katsastettua moitteitta.Perjantai tuli huristeltua pitkin poikin ja samalla teemalla mentiin lauantainakin.Ajohalut katosivat lauantai iltana , kun sain tietooni kaksi kellotauluista Ljungmanssia , jotka olisivat vielä kaupan.Puhelun jälkeen kuitenkin totesin , että en lähde edes katsomaan niitä.Yön nukuttuani muutin kuitenkin mieleni ja ajattelin , että lähdetäämpä ajelemaan maaseudulle jospa matkalla osuisi jotain muutakin silmään.Paikalle saavuttuani totesin , että sellaisethan ne on kuin oli puhekkin , todella patinoituneet!

Kauniisti patinoituneet mittarit oli kiva näky , mutta en kuitenkaan lämmennyt niihin edes paikan päällä.Isäntä oli poiminut mittarit talteen joskus kymmenisen vuotta sitten , tarkoituksenaan entisöidä ne.Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut , joten hän päätti laittaa ne myyntiin.Aikamme juteltuamme hinta alkoikin kuulostamaan siltä , että mieleni alkoikin muuttumaan.Hetken vääntelyn jälkeen kaupat oli tehty ja pumppujen vääntäminen kärryyn sai alkaa! Miehissä saatiin ne kävelytettyä kärryyn rinnakkain.Ja eikun ajelemaan kotia kohti...

Mittarit ovat olleet sappeella vierekkäin vuodesta -51 ja tässä kuosissaan käytössä vielä -90 luvun lopulla.Ilmeisesti alkujaan Gulfin väreissä ja sittemmin Kesoilin?.Nyt ne sai paikkansa portin pielestä.

Mittarit ovat molemmat vuodelta -51 ja tanskalaista tekoa.Vaikka ruostetta onkin pinnassa , niin molemmat on todella kova peltiset ja ehjät.Kolme neljästä lasista on rikki , joten ne aijon uusia ensitöikseen.Emalitaulut on lähes virheettömät ja niistä saa siistit pelkällä vahauksella.Epäilen etten tee mittareille mitään , koska minulla on kolmaskin samanlainen ja se saattaakin mennä näiden ansiosta entisöintiin.

...Niin , juttu jäi hieman kesken kotimatkan suhteen.Padasjoen keskustan tuntumassa bongattiin vanhan autoilijan pihalla myöskin mittari ja ajettiin heti pihaan katsomaan mikä se on? Ketään ei ollut kotona , joten jatkoimme matkaa sen kummemmin ihmettelemättä.Otin kuitenkin osoitteen talteen , että voin soittaa ja kysyä mittarista.Päivää myöhemmin sain yhteyden omistajaan ja sen suurempia puheita isäntä lupasi , että mittarin saa tulla hakemaan jos purkaa sen itse!

Tälläinen se sitten oli , Ljungmans Star 92 vuodelta -64. Mittarin haku ja purku kävi suoraan sanottuna käden käänteessä.Mitä nyt sitten pientä valokaarta ja pamahdusta oli havaittavissa , kun veti puutarhasaksilla virtakaapelin poikki :P.  Virrat oli nimittäin päällä vaikka ne oli sisältä katkaistu , mutta ilmeisesti katkaisija oli rikki. Onneksi sakset olivat puukahvoilla!

Tämä on niin suora- ja ehjä peltinen yksilö , että mielessä voisi sulatella sen entisöimistä esimerkiksi unionin väreihin tippa logolla varustettuna.Tämäkin on aikanaan ollut Kesoilin väreissä.Puolikkaan Kesoilin tarran voi havaita , kun katsoo kuvaa tarkkaan.

Kerrankin voi todeta , että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä! Minä sain yhden mallin taas kokoelmiini ja isäntä sai kahvipaketin kera pullapitkon.Ja oli oikeasti niin tyytyväinen , ettei meinannut edes huolia niitä!