Yrittänyttä ei lasketa

Yhtenä iltana selaillessani Bensin Nostalgi sivustoa, päätin laittaa sinne kuvan Ford kylteistäni. Juuri service kyltin löytäneenä päätin jakaa kuvan kaiken kansan nähtäväksi. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun sain Belgiasta yhteydenoton jossa kyseltiin onko kyltit kaupan? Vastasin tietenkin, että ei ole! Meni päivä ja aloin miettimään asiaa, en myydäkseni vaan kysyäkseni olisiko hänellä kylttejä kaupan. Vastauksena sain kuvan parista Fordin kyltistä. Tovin mutusteltuani pyysin selvittämään mitä niiden rahti olisi suomeen. Kylttien yhteis paino meni juuri yli kymmenen kilon ja rahdiksi jäi karvan alle 80 euroa. Minusta se oli kohtuullinen, koska kylteillä on kokoa ja toisekseen itse kyltit oli järki hintaiset. Kuusi päivää maksusta ja paketti oli ovella odottamassa innokasta avaajaa.

Huolella pakatusta paketista paljastui kaksi kylttiä, sellaiset kuin pitikin! Vasemman puoleista kylttiä on suomessa tullut vastaan ennenkin, mutta tuota tummempaa ei. Molemmat on kaksipuoleiset, toinen hyvä ja toinen hieman patinoituneempi. 

Sorvin yläpuolelta löytyi oivallinen paikka kylteille. Siellä ne ovat symmetrisesti Goodyearin molemmin puolin eikä toisen kyltin virheetkään pistä pahemmin silmään.


Mitä nyt sitten tulee vielä Belgian mieheen, niin kysyin saanko esitellä hänen kylttinsä blogissani. Hän on kerännyt kylttejä toistakymmentä vuotta ja Fordin kylttien keräilyn aloittanut vuonna 2007. Ford kylttien kokoelma on aika hämmentävä, eikä nuo muutkaan hullumpia ole. Kylttien joukossa silmään pisti erityisesti yksi suomikyltti, siitä hän ei muistanut sen enempää mistä päin maailmaa oli löytänyt. Erikoista tässä oli se, että hän ei harrasta laisinkaan autoja eikä hänellä ole Fordin Fordia...

Tällaisia kokoelmia on ilo nähdä ja todeta, että aina jollain muulla on enemmän...

Kylttejä netin syövereistä

Aika ajoin tulee selailtua kaikkia mahdollisia myyntipalstoja siinä toivossa, että löytäisi myynnissä olevia kylttejä. Nyt kuitenkaan en ole hetkeen selaillut Torin sivuja, koska on ollut tunne ettei siellä ole mitään fiksua tarjolla. Eksyin silti sattumalta yksi ilta "Antiikki ja Taide" osastolle. Tovin selailtua huomasin akkukyltin. Jatkoin selaamista ja huomasin seuraavan, kunnes huomasin kolmannen. Siinä vaiheessa ajattelin jo, että nyt pitää soittaa. Katsoin, että hinnat ovat aika hatusta vedetyt, mutta soitetaan kuitenkin.

Myyjän kanssa hetken juteltuamme paljastuikin ettei kyseessä ole keräilijä, vaan kyltit ovat edelleen seinällä! Hän oli ostanut Helsingin keskustasta kiinteistön, jossa on ollut korjaamo ja huoltamo toimintaa jo vuodesta -27 alkaen. Kyltit olivat siis säilyneet omilla paikoillaan uudesta asti. Mikä tässä on hauskinta, niin kukaan ei ole huomannut kylttejä torilta vaikka ne olivat siellä useamman päivän. Syynä siihen oli tuo outo osasto ja "mainostaulu" tms nimike millä ne löytyivät. Ja yksi tietysti se, että kyltit ovat säilyneet ylipäätänsä siellä kiinteistön seinällä. Onhan se kiva välillä päästä nokkimaan Hesalaistenkin reviiriltä tälläistä herkkua.

Tämä -30 luvun taitteen Goodyear kyltti minulta löytyikin ennestään, mutta nyt sain paremman tilalle. Näitäkään en ole nähnyt kuin nämä kaksi jotka ovat itsellä. Toisen ylimääräisen voin vaihtaa johonkin mielenkiintoiseen kylttiin. Laitoinkin siitä kuvan tuonne myytävien sivulle.

Tuossa kesällä katselinkin Ebaytä sillä silmällä, että löytäisinkö Castrol kyltin. Castrolin purkkeja ei ole kertynyt kuin varmaan tusinan verran ja ajattelin, että niiden kaverina voisi olla kylttikin. Onneksi en kiirehtinyt, sillä tässä oli lääke siihenkin vaivaan. En vielä selventänyt kuinka vanha tuo logo mahtaa olla? Samaa logoa on paljon uustuotantona netissä ja siinä ehkä yksi syy miksen vielä huutanut moista. Tämä ei tosin ole emalia, mutta vanha se on kuitenkin.

Peltikylteistä sanoin jossain vaiheessa, että niihin en sotkeennu. No, tässä sitä kuitenkin ollaan. Näille kahdelle akkukyltille olisi olleet jo halukkaat, mutta eihän tälläistä neljän kyltin kasaa voi pilkkoa, koska ne ovat olleet samassa paikassa aina. Salama on siis peltiä ja GWS:n tekemä. Sönnak kyltti on tehty siirtokuvilla ja se on kovalevyä. Molemmat todella värikkäät ja komeat, vaikka itse sanonkin.

Yksi kasan herkuista olikin yllätys, -30 lukuinen Castrol purkki. Näin virheettömiä -30 luvun purkkeja ei hirveesti suomessa liikuskele, saatika sitten vielä avaamattomina! Tässä taas jotain väriä, että jaksaa tätä hämärää ja märkää syksyä eteenpäin.

 

Selviytyjä 60 vuoden takaa

Kaiser De Luxe 1953

Rengastuhkiksia kuvatessani käytin auton takakonttia alustana , jos nyt sitten paljastaisi loputkin autosta.Ilman aikaisempia tunteita tai haluja Kaiseria kohtaan , sellainen kuitenkin päätyi talliini.En tosiaan ole ikinä tuntenut suurempaa vetovoimaa tälläiseen kummajaiseen.Ei varmaan moni muukaan , sillä onhan tämä aina kuulunut niihin amerikanautoihin joita ei ole arvostettu uutenakaan.Se ettei näitä ole arvostettu aikoinaan , on varmaankin osana syynä siihen ettei näitä myöskään ole juuri säilynyt suomessa? Israelissa kasattuja manuaalilaatikkoisia autoja oli aikanaan takseina ja ne taisivat aika hyvin mätäntyä pois liikenteestä.Tässä nyt kuitenkin on jonkin asteinen selviytyjä joka herätti mielenkiintoni vanhalla "hengellään".

Tämä Kaiser on tietojeni mukaan mennyt uutena Nurmoon naulatehtaan johtajalle , Ernst Lagerstedille.Hänellä auto on ollut ajossa kymmenen vuotta ja se on poistettu rekisteristä jo vuonna -63.Ei ole tietoa miksi auto on jäänyt seisomaan.Tehtailijan kuoltua auto on siirtynyt perikunnalle.Vuonna -84 on sitten saatu selvyyksiä paperi puolelle ja auto on siirtynyt tehtailijan pojalle , joka oli maakuntaneuvos Teuvo Lagerstedt.Teuvo myi auton melkein samoin tein , kun paperit olivat kunnossa.-80 luvun puolessa välin se entisöitiin täysin , mutta sitä ei kuitenkaan rekisteröity silloinkaan.Pistetäämpä väliin kuvia...

Kaiser ei missään nimessä ole mikään huippu entisöity ja viimeisen päälle hieno museopeli.Ennemminkin auto on selviytyjä , sillä sen entisöinnistä on kulunut kohta 30 vuotta ja sillä on hieno suomi historia.

Kolmisen viikkoa sitten auton tullessa minulle se ei vieläkään ollut rekisterissä.Ensitöikseen selvitin mikä alkuperäisen rekisterinumeron kohtalo on.Trafin tiedustelulla selvisi , että se on mennyt moottoripyörään vuonna 2007.Nykyään kun ei ole mahdollista saada samaa tunnusta , jos se on jo ennestään jossain ajoneuvossa (mp,mopo tai auto).Soitin kuitenkin moottoripyörän omistajalle ja kerroin mikä tilanne on.Autossa siis oli paikoillaan alkuperäiset -53 vuoden kantatut kilvet ja messinki kehyset.Moottoripyörän omistaja sanoi ettei ole kiintynyt Suzukinsa kilpiin ja voi luopua tunnuksesta , kysyen "mitä minun pitää tehdä". Trafista selvitettyäni sain selville , että mp:n tunnuksen voi vaihtaa uuteen , jos sinulla on pätevä syy siihen.Trafin mukaan syyksi riitti se , että tahtoo luovuttaa tunnuksen museoajoneuvoon.Sain tekstiviestin mp:n omistajalta , että nyt on kilvet viety konttorille.Eikun heti K1 konttorille ja tilaamaan nämä tunnukset.

Kaiser ennätti olla tallissa kaksi yötä , kun museomiehet saapuivat tarkastamaan sen.Mitään fiksailuja siihen en juurikaan tehnyt , vaan se kelpasi sellaisenaan tarkastajille.Loppuun mainintana , "autossa havaittavissa runsaasti patinaa".Museo status oli saavutettu , seuraavana vuorossa olikin sitten nosturille otto ja paikkojen tarkistelua leimalle.

No , ensimmäisenä pisti silmään , että pääsylinteri on märkä! Samoilla tutkimisilla huomasin , että jarruletkut on turvonneet.Juoksu askelin tietokoneelle ja Rockauton sivuille.Sieltä löytyi uusi jarrupääsylinteri ja letkut.Neljän päivän odottelulla ne tuli amerikasta suoraan ovelle ja sen jälkeen palikat pikapuoliin autoon kiinni.Kerrankin sellainen jarruremontti joka kävi ilman katkenneita ilmaruuveja tai jarruputkia.Pikkasen piti myös sähköjä herkistellä , muutoin auto näytti siltä , että sillä uskaltaisi konttorille.Varailin ajan vasta viikon päähän , koska odottelin niitä kilpiä.Selvennyksenä , että uudet kilvet on tilattava ja maksettava vaikka alkuperäiset olisivatkin tallessa.

Rekisteröintiin meno jännitti niin kuin joka ikinen kerta.Siinä ei kuitenkaan ollut mitään epäselvyyksiä.Jarrut näytti hyvältä dynamometrillä,välyksiä ei alustassa ollut eikä mätävikaakaan.Auto kerkesi siis olemaan 51 vuotta ilman kilpiä ja nyt siinä onkin sitten suoraan 4 vuoden leima! Fiilis aika mahtava!

 Mittariin on kertynyt 65 tuhatta kilometriä , ja se pitää paikkansa.Sisusta on pysynyt muutoin siistinä , mutta lattiamatto on uusittu ja tuuletusikkuinoista on joskus valunut vettä ovipahveille.
Alemmasta kuvasta paljastuukin , että auto on 4 portaisella Hydra-matic automaatilla.Tuossa jo kerkesin jotain osia kyselemään Forsmanin Manoltakin.Hän oli sitä mieltä , että tämä olisi varmastikkin ainut suomi Kaiser joka on varustettu automaatilla.Ja automaattivaihteistosta päätellen auto olisi kasattu amerikassa.

Muutoinkin kävi hauska yhteensattuma , sillä Mano on yrittänyt ostaa autoa useampaan otteeseen -70 -80 lukujen taitteessa.Todisteeksi siitä sain viisi valokuvaa , joista viimeiseen on tehty kääntöpuolelle muistiinpanoja.Voi vain kuvitella kuinka innoissaan mies oli yhteydenotostani ja siitä , että sama auto on vielä hengissä!

Sama kuosi jatkuu kaikkialla , niin konehuoneessa kuin kontissakin.

Tekniikkana näissä on käytetty tuota Continentalin 226cid suoraa sivuventtiili kuutosta.Samaa moottoria on ollut Willyksissä kuin Clarkin ja Hysterin trukeissakin.Kaiserin moottori ei taida aijemmista erota kuin hieman korkeampi puristeisemmalla kannella , jonka erottaa SuperSonic tekstistä.Vaihteistona oleva Hydra-matic näyttäisi minun silmään ainakin samalta perus laatikolta kuin Cadillaceissakin ja Pontiaceissa.Teknisesti laite tuntuu toimivan moitteitta , mutta onhan se myönnettävä , että tälläiseen pitkään seisseeseen autoon voi tulla mitä vaan nyt , kun sillä alkaa ajelemaan. No , antaa tulla vaan! Sillähän ne viat sitten selviää. Suurempia suunnitelmia auton suhteen ei vielä ole.Pakosarja on halki ja öljypohja vuotaa jonkin verran , joten ne on ainakin tarkoitus vaihtaa tulevana talvena.Voisin myös harkita Kaiserin myymistä, jos sille löytyisi hyvä koti?