Rekordin pumppu osa 2

Pumppu projekti etenikin suunniteltua nopeammin ja todella mallikkaasti. Varmaan ensimmäinen projekti kymmeneen vuoteen jonka sain nopea tempoisesti valmiiksi, eikä se jäänyt tallin nurkkaan lojumaan.

Takana oleva luukku oli sen verran syöpynyt ja rapsakka, että päätin pyytää kaverin apua. Vanhaa ei ollut enää ideaa lähteä hitsailemaan ja kaverini teki särmärillä uuden. 2-3 millin välein olevat pokkaukset ei juuri paljastu kuvasta ja se onkin kuin mankelilla tehty. Omalla mankelillani siitä olisi tullut joka suuntaan kaareva, kun rullat olisivat joustaneet kahden millin pellin kanssa.

Pientä hionosäätöä ja reijät kulmiin, siihen se istuu hienosti!

 

Seuraavana vuorossa oli itse pumpun purkaminen. Lasit olivat aivan ruskeat ja pelkäsin etten saisi niitä mitenkään puhtaaksi. Nopea pesu liukkarilla ja ne olivat kuin uudet. Niklatut osat pesin myöskin ja kiillotin käsin Autosolin kanssa. Pienten linssien irrotukseen tein sopivan lätkän, jolla sain kierrettyä ne auki. Linssit ovat olleet niklatut ja ilmeisesti kiiltävät alkujaankin.

Seuraavaksi nakkasin osat pikapin lavalle ja lähdin puhallus hommiin. Jalan sekä kaapin puhalsin rautakuulalla ja tuttavani firmassa maalari ruiskuttikin niihin samalla kertaa pohjamaalin. Puhalluksen jälkeen jalasta paljastui aika roisi valu jälki, mutta tälläisiähän nämä ovat olleet aina. Kaappikin aaltoilee sieltä täältä, mutta ei sitä minusta pidä kittailla koska ei se ole ollut uutenakaan sen suorempi. 

Tässä välissä kävin kaverini luona puhaltamassa pumpun osat varovasti hienolla hiekalla. Niitä ei uskaltanut samoilla laitteilla puhaltaa, kuin jalkaa ja kaappia. Kaappikin piti puhaltaa kaukaa ja varoen. Hienoimman jäljen messinki osiin olisi tietysti saanut lasikuulalla, mutta ne oli tarkoitus kuitenkin maalata.

Seuraavaksi vuorossa oli punaisen maalin ruiskutus. Onneksi tein talliin pienen maalaustilan, kun en uskaltanut ulkonakaan ruiskuttaa. Tuo punainen väri tuntui nimittäin pöllyävän joka paikkaan todella hyvin. Tasapäiset ruuvit piti myös entisöidä, koska en halunnut laittaa uusia kuusiokantaisia pultteja.

Punainen väri oli ruiskutettu ja osat kuivahtaneet yön yli. Vuorossa olikin kaikista kiinnostavin vaihe, kasaus! Kiilloitetut osat näyttivat todella hyvältä kirkkaiden pumpun osien ja puhtaiden lasien kanssa!

On se kyllä hieno, vaikka itse sanonkin. Pientä sipistelyä siinä on vieläkin. Oviin tulee varmaan ensi viikolla Rekord tarrat, jos niiden teko vaan menee nappiin. Letkun sen sijaan sain uuteen loistoon, kun pesin sen kunnolla tinnerin kanssa ja käsittelin kumin kiillotusaineella. Jostain romutorilta pitäisi metsästää vielä sopivan vanhan näköiset klemmarit letkun molempiin päihin.
Siinä se nyt sitten komeilee tallissa. Voi olla että näitä pitää vielä toinen entisöidä vaikka Shellin väreihin?

 

 
 

 

 

Rekordin pumppu

Pari viikkoa sitten sain ostettua yhden valurautaisen bensamittarin jalan lisää ja sen seurauksena aloin selailemaan vanhojen mittarien kuvia netistä. Hetken selailtuani tajusin, että jalka on ulkolaisesta Satam merkkisestä mittarista jota on käytetty ilmeisesti vain Rekord bensiinillä. Satam mittari poikkeaa mittasäiliöiltään sillä, että ne ovat hieman soikean näköiset ja kapeammat päistään. Hauskana yksityiskohtana on myös jalkaan valettu silmä. Voi olla siinä on liikaa haastetta, kun alkaa Suomesta etsimään oikeanlaista pumppua ja kaappia jalan jatkoksi. No, katsotaan kuinka käy.

Alla olevan kuvan olen aikaisemmin julkaissut yhden jutun yhteydessä jo ennestään. Kuvan piirroksessa on vastaavanlainen Satam pumppu Rekordin väreissä.

Mittareiden kuvien katselun innoittamana kaivelinkin varastosta Gulfin kaapin ja Joensuun Esson vanhan valurauta jalan esille. Ajattelin josko nyt olisi sen verran intoa ilmassa, että nämä saisi yhdistettyä ja sitten entisöityä niistä yhden komean jakajan. Näistä molemmista olenkin aijemmin kirjoittanut omat blogi juttunsa ja nyt niille keksin käyttöä. 

Projektin aloittelin ensimmäisenä sillä, että purin pumpun kaapista ja liruttelin letkusta vanhat polttoöljyt pois. Siinä mielessä tämä on mukava tehdä, kun kaikki on suhteellisen ehjää ja alkuperäistä.

Kaapista paljastui ihmeellinen juttu, se on uutena sinkitty ja sitten maalattu. Varmaankin sen ansiosta kaappi on pysynyt lähes ruosteettomana ja on hyvässä kunnossa. Ovien aukeamista rajoittavat ja ovia auki pitävät "stopparit" oli vääntyneet vinksin vonksin ja ne irroitin kokonaan. "Stopparit" oli niitattu kaappiin ja ne lähti hienosti, kun porasi niitit pois. Uudet on tarkotus tehdä tilalle ja ne kiinnitän sitten ruuveilla. Kaapissa oli myös tupakointi kielletty kyltti, sekä Gulf kyltit ovissa. Ne oli poppareilla kulmistaan kiinni ja niistä jääneet reijät hitsailin tigillä umpeen.

Jotkut projektit tuppaavat venymään tai jäämään osiksi tallin lattialle. Tämän kohdalla ajattelin torjua asian sillä, että kävin teettämässä siihen jo maalit valmiiksi. Mukaani nappasin tallin seinältä -20 lukuisen Rekord kyltin ja siitä saimme skannerilla oikean värin. Valu jalkaa rapsutellessa alta paljastui alkuperäistä Standardin/Esson aikaista punaista maalia. Kylttiä jalkaan verratessa ei juurikaan sävy eroa ole. Skannauksen ja maalin sävytyksen hoiti Työkalumakasiini Lahdessa.

Tämä oli vain tälläinen väli päivitys ja lisää tulee jossain vaiheessa, kun pumppu edistyy. Alla vielä kuva hienosta Ford kyltistä, jonka sain juuri ostettua. 

 
 
 
 

Shellin latuskaa

Vuosi sitten löysin ison kasan vanhoja kannuja samasta paikasta, ja nyt kävi vastaavanlainen tilanne. Tämä kuvassa oleva kasa löytyi erään miehen toimesta hänen siivotessaan vanhan kartanon tallia. Se miten minä niihin törmäsin, onkin jo sitten toinen juttu. Kaverini selaili facebookkia ja ilmoitti, että mene äkkiä katsomaan mitä joku on löytäny. Otin purkkien löytäjään yhteyttä ja ilmoitin välittömästi kiinnostukseni tätä kasaa kohtaan. Pitkän puhelun päätteeksi saimme sovittua kaupat näistä. Pari viikkoa piti olla jännityksessä, koska en lähtenyt itse niitä hakemaan Joensuun liepeiltä vaan kaverini toimitti ne Lahteen tullessaan.

Kaikki kuvan kannut samasta tallista, sinne jo aikoja sitten unohdettuna. Äkkiä katsottuna tuossa kuvassa näyttäisi olevan vain huonoja ja likaisia purkkeja. Ensimmäisenä aloitin homman, niin että otin pehmeää kangasta ja aloin bensiinin kanssa puhdistamaan niitä varovasti. Purkkien päällä oli sen verran öljyä, että se oli suojannut ne. Parin tunnin maltillisen peseskelyn jälkeen tallissa haiskahti vahvasti bensalle ja purkit alkoivat näyttää paremmilta. Tuo tavallisen ihmisen silmään näyttävä romuläjä olikin muuttunut minun aarteeksi. Virheettömiä näistä ei ollut yksikään, mutta kuitenkin ikäisekseen todella hyviä.

Keräilyn kannalta hyvää oli se, että tässä kasassa oli eri viskositeettejä. Tarkoituksena on saada haalittua mahdollisimman montaa eri öljylaatua jota on ollut -30 luvulla saatavilla. Kasan erikoisin purkki oli ehkä tuo pieni punainen vahapurkki. Ja ei nuo Standarditkaan kovin yleisiä ole. Nyt niitä onkin hieno neljän rivi. Muutama kysely on tullut, että myynkö niistä yhtä? En myy, mutta voin vaihtaa samanlaiseen joka on eri öljylaatua. Heavy ja light laadut noista löytyykin, en tiedä mitä muita edes on ollut tuon mallisessa purkissa. -30 luvun alun Standardin mainoksissa en ole edes nähnyt samanlaisia kannuja.

Latuska kokoelma karttui sen verran, että piti tehdä yksi hyllykin lisää. Vaikka tila alkaisi käydä ahtaaksi, niin -20-30 luvun kannuille on aina tilaa! Alla vielä yksi kuva löytämästäni Shellin mutterista. Sekin odottelee kyytiä Joensuusta Lahteen. Kiitos näiden purkkien löytämisestä menee Juhalle, ja toinen iso kiitos Mikolle kyydityksestä!

 

Shellin kyltti

Moni on varmaan ihmetellyt kun tänne ei ole tullut mitään kirjoituksia kahteen kuukauteen. Kaikenlaista pientä on tarttunut kouriin, mutta motivaatio kirjoitteluun on ollut niin alhainen ettei ole tullut väkisin väännettyä juttua. Illat ovat menneet Oldsin Rockettia remontoidessa ja välillä Apachen kimpussa. Nyt pieni jutun tynkä Shellin kyltistä jonka sain viikko sitten.

Itse en muiden hommien ohella seurannut Tori.fi sivustoa viikko sitten lauantaina, mutta kaverini lähetti viestinä vihjeen kyltistä. Tartuin puhelimeen samalta seisomalta, koska kyltti oli Lahdessa. Hintaa sillä oli liikaa mutta ajattelin kuitenkin tarkistaa kyltin ja udella vähän sen historiasta. Kyltti oli löytynyt Heinolasta vanhan talon vintiltä noin 10 vuotta sitten. Ilmeisestikin se on ollut talon piharakennuksen seinässä. Tämän kyltin tarkoitushan on huomauttaa autoilijaa seuraamaan tuota pienempää kolmiota. Aijemmin olen nähnyt vain kuvan tällaisesta kyltistä ja se sijaitsee Höylän Riston tieliikennemuseossa. Tästä löydöstä jaoin kuvan facebookissa ja samalla selvisi, että eräällä harrastajalla on myös kaksi samanlaista vaikkakin hieman patinoituneessa kunnossa.

Myyjän kanssa hetken juteltuani aloimme hieromaan vaihtokauppaa vanhasta projekti kuntoisesta -70 vuoden Rowe Ami jukeboksista. Juke tuli minulle vuosi sitten pääsiäisenä ja oli täysin ylimääräinen. Kyltin omistaja taasen oli keräillyt vinyyli-singlejä ja miettinyt vuosia jukeboksin hankkimista. Tarkastelimme ensin jukeboksin kuntoa ja sitten lähdimme katsomaan kylttiä. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme vaihtokauppaan. Kerrankin kävi niin, että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä! Harvoin vaihtokaupat onnistuu, niin että molemmat saa mitä haluaa. Yleensä toinen tahtoo liikaa omastaan ja aliarvioi toisen tavaran. Päätöksen tehtyämme ruuvasimme kyltin seinältä ales ja kannoimme sen Apachen lavalle.

Kyltin mitat ovat 177cm X 117cm. Pienen kyltin pistin vertailuksi rinnalle ja se on tuossa isossa kyltissä aivan saman kokoisena. Se mitä vielä kyltin löytöpaikkaan tulee, niin minulla on ennestään -20 luvun peltikehyksillä oleva Shell globe joka pitäisi olla samoilta nurkilta. Hyvällä tuurilla se on samasta paikasta.

Shellin vanhaa karttaa selaillessa huomasin, että Heinolassa on ollut kaksi pistettä. Tämä kyltti on ollut Lahdesta tullessa ennen jokea. Täplä kartalla ei ole välttämättä ollut mikään varsinainen huoltoasema, se on myös voinut olla kyläkauppa josta saa lamppuöljyä tms.. Kartta sen sijaan on -20 luvulta, koska siinä ei näy laisinkaan Heinolaan tulevaa rautatietä.

Kannettuani kyltin sisälle aloinkin miettimään paikkaa sille. Isoille kylteille ei omassa tallissa tahdo enää olla tilaa. Ensimmäisenä tuli mieleen että otan tuon -67 vuoden ison Gulfin pois seinältä, koska se on sen verran tuoreempi.

Siitä tulikin juuri sopiva aukko Shellin kyltille. Ennemmin varastoin tuoreen Gulfin kyltin johonkin piiloon, kuin tämän lähes virheettömän -30 luvun Shellin!

Seuraavaksi mieleeni tulikin idea, että soitan kaverilleni Janille jolla on Gulfin öljyjä edustava yritys. Ajattelin jos saisin kyltin turvallisesti säilöön Janin uuden myymälän seinälle, koska tarkoitus ei kuitenkaan ole myydä kylttiä pois. Janihan innostui ideasta heti. Nostin kyltin kuljetuskehikkoon jonka askartelin aijemmin juuri noita pyöreitä Gulfeja varten.

Pienen punnertelun jälkeen kyltti löysi paikkansa seinältä. Vaikka se onkin kaksi metrinen niin se näyttää korkealla pieneltä. Hyvä ettei sitä tarvinnut varastoida mihinkään piiloon vaan nyt se saa olla ihmisten ihailtavana J-Forcen myymälätiloissa Lahden renkomäessä. Jos muuten tarvitset plasmaleikkuria, hitsauskonetta tai jotain hydrauliikkaan liittyvään, niin kannattaa tutustua J-Forcen valikoimaan. Tekstiä klikkaamalla pääset yrityksen kotisivuille.

 

Kuljetuskalustoa

Chevrolet Apache 1961

Vuodenvaihteen jälkeen oli tarkoitus lähteä lauantai aamuna kaverin kanssa kirpputori kierrokselle. Perjantai aamuna sovimme reissusta, mutta illan tullen kaveri ilmoittikin ettei pääse. Aamulla mietiskelin mitä tekisin, sain päähäni lähteä katsomaan vanhaa Letukan pikappia Nokian taakse. Siltä seisomalta ei kukaan kavereista joutanut edes mukaan, joten lähdin sitten yksin ajelemaan. Kyseessä oli -61 vuoden Chevy Apache. Siuroon saapuessani tutkin auton hyvin. Patinaa oli havaittavissa runsain mitoin, lommoja ja ruostetta maalipinnassa. Auto paljastui kuitenkin ihan asialliseksi hintaan nähden ja hetken päästä ajoinkin jo tätä heräteostosta Lahtea kohden. Käyttöauto jäi sinne parkkiin, kun apukuskiakaan ei ollut. Kotimatka taittui hyvin vaikka pakkasta oli 15 astetta ja "uusi" auto alla. Nämä vanhat laitteet vaatii aina hetken totuttelun, kun jokainen on erilainen yksilö ajettavuudeltaan.

Näin patinoitunutta pikappia ei olekkaan ollut sitten -55 vuoden Chevy stepparin jälkeen. Tämä -60-61 keula on kyllä ollut mielessä aijemminkin, sillä kolmesta saman ikäsestä pitkälavaisesta olen kauppoja hieronut. No, nyt sellanen on enkä tiedä onko se tehnyt eloa sen autuaammaksi. Saahan sillä ainakin ensi kesänä kuskailla romuja tyylikkäästi. Eikä vanhoja pikappeja voi olla ikinä nurkissa liikaa. 

 Yksi asia ulkonäössä harmittaa, nuo kuusi merkkiset pikku kilvet. Tarvihan ne heti turata mustaksi, että näyttäisi edes hippasen paremmilta. Auto on rekisteröity Suomeen joskus nelisen vuotta sitten, joten viisi merkkisiä kilpiä on kyllä ollut saatavilla vielä silloin. Isoista peileistä, eri värisestä takalaidasta, sekä useista reijistä päätellen autossa on ollut uutena campperi päällä. Yksi erikoisuus näissä -60 ja -61 vuoden Letukan pikapeissa on, ja se on sellainen ettei sitä monikaan GM harrastaja tiedä. -59 vuonna oli vielä jäykät kärryn akselit edessä, mutta näissä kahdessa seuraavassa vuosimallissa on Moparin tyyliin erillisjousitus vääntösauvoilla. Apache oli käynyt välillä Oulussa ja siellä keula oli ruuvattu aivan taivasta kohden. Itse tietenkin otin sen kotona nosturille ja ensimmäisenä kiersin säätöruuveista useamman kierroksen keulaa alemmaksi. Takana näissä on pitkät tukivarret ja kierrejouset. Ebaystä tarttui heti alkuperäinen -61 vuoden esite. Pakko myöntää että tämän ison näköisen hytin jatkeena toimii parhaiten pitkä ja suora lava. Stepparissa ja lyhytlavaisessa jää hytti näyttämään aivan liian isolta.

Aina ostaessani uuden leikkikalun tarkastelen siitä kaikki paikat nosturilla ja teen huollon. Nyt alotin sen vaihtamalla vaihteisto- ja moottoriöljyt. Tässähän on siis 235:nen Thriftmaster kuutonen jonka jatkeena 4-portainen manuaali lattiakepillä. Mukana tuli uusi vesipumppu ja moottorin tiivisteitä, joten vaihtelin niitäkin. Vesipumpun vaihdon yhteydessä pesin lohkon sisältä, laitoin uuden termostaatin ja tutkin lämmitysjärjestelmää muutenkin. Uteliaisuus nimittäin iski kun mukana tuli alkuperäinen lämmityslaitteenkenno. Otin lämppärinkotelon auki ja sinne oli sovitettu joku mikä lie kenno toisesta autosta. Pikkaisen parannellakseni sitä lisäsin siihen Motonetistä saatavan yleismallin lämmönsäätöhanan, jonka sain toimimaan alkuperäisellä vaijerilla.

Hanan laiton yhteydessä pistin myös letkut uusiksi ja alkuperäinen jäähdytin lähti huoltoon. Viikon päivät ajellessa huomasin kuinka autosta tarttui öljyn haju vaatteisiin. Näissä vanhemmissa moottoreissahan on ominaisuutena huohottaa vaikkei moottori olisikaan huonossa kunnossa. Uudemmissa koneissa huohotus menee venttiilikopasta imusarjaan ja näissä vanhoissa tulee vain lohkosta putki pihalle joka hengittää ajoviimasta (roadtube). Liikennevaloissa kesällä seistessä se sitten työntääkin sieltä sauhua pihalle ja samalla inhottavaa palaneen öljyn hajua. Ongelman ratkaisuksi nappasin huohotinputken pois, sorvasin siihen sopivan tulpan alumiinista johon sitten sovitin pcv venttiilin. imusarjassa oli tulpattu reikä johon vedin pcv venttiililtä letkun. Nyt koneen höyryt kiertää omalla alipaineellaan eikä se hönkaile ulospäin. Saman systeemin ajattelin tehdä työn alla olevaan Oldsmobilen 371 Rockettiin.

Apachea siivoillessani löysin hytin nurkasta purkinavaajan. Teräsharjalla putsailun jälkeen siitä paljastui esille Gulf teksti. Vertailuksi kaivoin tämän virheettömän avaimen ja avaamattoman öljypurkin.

Kaiken ruuvailun yhteydessä pistin tietysti uuden tuulettajanhihnan. Tasavirtalaturi tässä vielä on, mutta mitäs sitä ehjää vaihtamaan vaihtovirtalaturiinkaan. Kaverini on aina sanonut että tasavirtalaturi on niin hyvä, kun sieltä tulee aina niin tasainen virta. Kaikkihan hyviä on silloin, kun ne toimii. Näissä vanhemmissa latureissa on pienet rasvakupit, joiden täyttäminen on pieni vaiva konepeltiä aukoessa.

Mangelseja tympeämpiä vanteita ei ole olemassa, onneksi kesärenkaille on alkuperäiset peltivanteet kera pillereiden.

Jossain vaiheessa päätin etten täällä blogissa kirjoittelisi autoistani, mutta näin tässä kuitenkin kävi. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin kyllä sitä romua varmaan sen verran löytyy, että Apachea nähdään ensi kesän päivityksissä. Kiitos ja anteeksi.