Jukeboksi

Rowe Ami JBM 200 Tropicana 1964

Kesken työpäivän sain tekstiviestin puhelimeeni, jossa tarjottiin vanhaa jukeboksia. Kyseessä oli vanha Ami jonka vikana oli levyn "vouvvaaminen". Pyysin kuvan koneesta ja hetken päästä sain sen. Tovin katseltuani kuvaa totesin, että aika tympeän näköinen laitos. Ainut mikä herätti mielenkiintoni oli hinta ja koneen sijainti, se oli nimittäin kolmen kilometrin päässä kotoolta. Menin katsomaan konetta ja laitettiinkin se heti soimaan. Levy tosiaan pyöri epämääräisesti. Näistä hirveitä ymmärtämättä ajattelin tietenkin ensimmäisenä, että siellä luistaa hihna tai jotain vastaavaa minkä takia levy pyörisi liian hiljaa? Järkevän hinnan ansiosta ajattelin ottaa riskin ja sovin kaupat. Iltasella haettiin se sitten kaverin pakettiautolla ja nostettiin tallin puolelle odottamaan putsailua. Ensimmäinen mitä tuli mieleeni oli nostaa levylautanen ylös. Siinä vaiheessa huomasin ettei tässä mallissa ole hihnavetoa vaan moottorinakseli pyörittää rullaa joka välittää voiman lautaselle. Seuraavaksi huomasin pronssiset helat johon lautasen akseli tulee. Helat olivat aivan kuivat ja akselissa pinttynyttä rasvaa. Ensitöikseni putsailin akselin, voitelin sen ohuella öljyllä ja mitä ihmettä? Levyt soikin niin kuin pitää! Se oli halpa ja helppo remontti.

Ostohetkellä ajattelin koneen olevan jotain -70 luvun alkupuolta, mutta katsottuani koneen sisälle huomasin vahvistimenputket. Putkivahvistimen ansiosta ajattelin sen sittenkin olevan -60 lukua. Päästyäni netin äärelle tarkistin koneen vuosimallin ja se olikin -64. Myyjä oli omistanut kyseisen laitteen jo -80 luvun alusta asti. Hän oli saanut sen joululahjaksi 15 vuotiaana isältään joka oli rahiksella töissä. Vuosien varrella innostus konetta kohtaan oli hiipunut ja tämän pienen vian takia hän halusi luopua siitä.

Onnistuneen koesoiton jälkeen aloitinkin koneen putsauksen imuroimalla sen sisältä. Pölyä oli kaikkialla, mutta levyt olivat kuitenkin aika puhtaita. Koneen malli (JBM 200) kertookin sen olevan 200 biisin kone. Eli sinne menee 100 vinyyli singleä. Suurin osa levyistä oli -80 luvun hittejä, mutta oli siellä seassa jotain säästettävääkin. Hyviä levyjä minulla onkin ennestään yhden Rock-Olan verran ja muutamat kymmenet päälle. Tältä Ami näyttää sisältä.

Putsailua riittikin pariksi illaksi ja sen lisäksi kiillotin vielä kaikki rosteri- ja kromiosat peilikirkkaiksi. Alkuunsa kirjoittelin nimilaput käsin, mutta löysin myös ohjelman jolla niitä voi tehdä tietokoneella. Se löytyy täältä-> Jukebox title strip creator. Ensisilmäyksellä Ami näytti tosiaankin aika tympeältä, nyt kun sen pehmeää saundia on kuunnellut pari iltaa niin se tuntuu oikeinkin mieleiseltä!

Myyjä toivoi Amin menevän hyvään kotiin ja sellaisen se saikin! Seuraavana vuorossa onkin etsiä sille sopiva paikka, jossa sen voi pistää soimaan ja istahtaa sen äärelle kuuntelemaan. Kuvasin lyhyen fiilistely videon ja se aukeaa klikkaamalla TÄSTÄ.

Vuosi 2015

Vuosi 2015 on käynnistynyt vauhdikkaasti. Uutta kampetta on tullut oman kokoelman jatkeeksi, ja nyt on otettu vähän itseään niskasta kiinni ja laiteltu joutavia kiertoon. Päätin tehdä tilaa kiinnostavimmille tavaroille, joten aiheesta sivuavat tai ei niin kiinnostavat saa lähteä. Öljypurkeissa olen koittanut tiukentaa ikärajaa ja vetää viivaa -60 luvun alkuun. Etsiskellessäni ja ostatellessani löysinkin taas muutamia vanhoja Shellin purkkeja.  Kokoelman karttuessa tuntuu, että kriteerit tiukentuvat ja koko ajan alkavat vaan kiinnostamaan vanhemmat purkit. -20-40 luvun öljypurkit alkavat vaan olla kortilla, saatika Suomessa niiden kunto on yleensä valitettavan huonoa. Nyt löytyi muutama poikkeus...

Tämä kyseinen "latuska" mallin Shell öljypurkki löytyi ostoilmoituksen perusteella. Kunto ei ole ihan virheetön, mutta paljon parempaa ei voi enää löytää. Purkki on Masut teksteillä, eli se menee aivan -20 luvun lopulle. Yksi samanlainen oli ennestään ja nyt onkin sen kaveriksi vielä parempi. Ohessa Esson pullo joka löytyi Torin sivuilta. Lienee -30-40 lukua, sillä pohjassa lukee Nobel Standard. Kooltaan yllättävän muhkea!

Toria selatessani huomasin ilmoituksen jossa oli parisenkymmentä purkkia ja vielä lyhyen matkan päässä kotoolta. Epäselviä kuvia katsellessa en huomannut ilmoituksessa muuta kiinnostavaa, kuin tämän Shellin. Ensin epäröin etten edes soittaisi koska hinta oli aika kova muihin purkkeihin nähden. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan ne, ja onneksi menin. Shell osottautui kiinnostavaksi, koska en ole ennen moista nähnyt. Erikoista tässä on tuo "Suomalainen Shell osakeyhtiö" teksti. Toinen kiinnostava purkki oli Cities Service Oils. Kyselyiden jälkeen se osottautui -20-30 taitteen kannuksi. Kasasta tuli pari purkkia kokoelmiin ja toistakymmentä kiertoon laitettavaksi...

Sain Englannistakin sähköpostia, jossa tuttu tarjosi taas lasipulloja. Tällä kertaa oli sitten Shellin pulloja tarjolla. Shellejä en ollutkaan aijemmin nähnyt, kuin yhden ainoan joka minulle tuli aijemmin. Muutamien meilien vaihdon jälkeen olikin hinta neuvoteltu ja pullot vaihtaneet omistajaa. Reilu viikon odottelu ja kaksi isoa pahvilaatikkoa oli Postissa. Paketeista paljastui sovitunlaisia litran Shell pulloja, jotka ovat -50 luvulta. X-100 öljylaatu on tainnut tulla -54 vuonna markkinoille. Näistä pari joutaisi jos halukkaita on?

Yksi vuoden ensimmäisistä romutoreistahan on aina Jyväskylässä, siellä piti vierailla tänäkin vuonna. Saldo ei ollut kovin suuri, mutta ihan hyvä silti. Yksi kiinnostavimmista löydöistä oli tämä -37 vuoden Autoilijan Päiväkirja. Kunnoltaan se on todella hyvä ja kansien kuvat on komeat. Tekstiä se pitää sisällään paljon ja Shell tuotteiden esittelyä, mutta ei yhtään kuvia. Ohessa myös pari pientä muovipurkkia.

Tuossa pullojen tullessa yksi kaveri innostuikin useammasta ja teimme hieman vaihtokauppaa. Kaveri sai pulloja ja minun Shell kokoelma vahvistui taas kahden askeleen verran. Kyseessä on Shell Tox hyönteistorjunta sumutin ja -purkki. En vielä kerennyt tutkiskelemaan näille tarkempaa ikää, mutta sinne -30 luvulle ne varmaankin taipuvat. Purkki on todella hyvässä kunnossa yhtä pientä lommoa lukematta. Ei tuo sumutinkaan hirveän huono ole. Toivottavasti niitä ei tarvitse käyttää ainakaan omassa tallissa :) Laitetaan näiden jatkoksi vielä yksi kuva uudesta hyllystä johon hieman asettelin vanhimpia Shellin purnukoitani.

Suomi Simpukkaa

Tänään oli vuoden lyhin päivä ja huomenna lähdetään taas kesää kohti. Toisiko tähän pimeään iltaan hieman valoa, jos vähän esittelisin löytämiäni Shellin helmiä? Minulla on noin vuoden päivät ollut tiedossa Shellin globe joka on suomi tavaraa. Sitä aika ajoin kyselleenä olin jo ajatellut, että se on omistajalleen kultaakin kalliimpi ja etten saisi sitä ikinä ostettua. Tuossa marraskuun lopulla päätin kuitenkin kysellä taas. Kysyin yhtenä iltana, kysyin toisena ja vielä kolmantena. Sitten sain vastauksen! "Myyn sen, mutta vain pakettina viisari Averyn kanssa". Selvä, kaupat sovittu! Päätin ottaa sen mittarin kanssa, koska halusin sen! Halusin sen siksi, että se on suomi globe eikä mikään ulkomailta uitettu. Eihän tuo ulkomaan tavara sen huonompaa ole, mutta suomi historialla on oma lisä mausteensa ainakin minun fiilikseen. Nyt sai sitten mielenrauhan senkin esineen suhteen...

Simpukka on paljon kauniimpi muotoilultaan, kuin ne kaksi aikaisempaa jotka huusin Englannin Ebaystä. Ne olivat ilmeisestikkin -49-55 aikavälille osuvia ja tämän uskoisin olevan noin -30-48 aikaväliltä. Näissä on varmasti ollut eroja valmistusmaasta riippuen, mutta tuo muotoilu viittaisi tuon ajan simpukka malliin.

No, tuossa onkin nyt sitten yksi mietiskelyn aihe. Milloin on olleet mitkäkin logot käytössä ja missä maissa? Tässä ensimmäisenä alla olevassa kuvassa on simpukka jonka olen tiennyt olleen käytössä -48-55 ja sitten toisessa kuvassa olevan simpukan sitten seuraavaksi vuodesta -55 vuoteen -61. 

Niin, mitä sitten? No, eihän siinä muuten mitään mutta molemmat kuvat onkin samasta vihkosta joka on painettu vuonna 1949. Onko tämä -55-61 logo ollutkin käytössä jo aijemmin? Ehkä näitä on ulkomailla käytetty aijemmin ja suomessa niihin on siirrytty miten sattuu? Tuollaisen hauska vihkosen löysin joulumyyjäisistä. Siinä on -30-40 luvun yleisimpien autojen kaikki nestetilavuudet, öljysuositukset ja rengaspaineet.

Samalla kertaa sain tämän lähes virheettömän X-100 öljypurkin ja tuon latuska mallisen Triple Shellin. Tuossa jo aijemmin päätin, että kerään noista tuon ikäisistä purkeista kaikki viskositeetit. Double, Triple, Cold, Gear Shell jne...

Satuin saamaan myös erikoisen Shell Top-Oil pullon. Se on kooltaan pieni ja painettu suomessa vuonna 1937. Pesemällä siitä tuli nätti ja mikä hienoa, siinä on vielä alkuperäinen annostelukorkki tallessa. Vierellä on Vermon swapista löytynyt lasipullo ja kaverilta vaihtokaupalla tullut Junior Shell.

Laitetaan tähän vielä jatkoksi hieno Shellin kartta -20 luvulta. Minulla oli jo ennestään tälläinen, mutta ilman tuota alkuperäistä koteloa (sen toisen joutaa nyt myydä). Kartta koostuu seitsemästätoista pahviarkista ja ne levittämällä lattialle saadaan koko suomen kartta. Shellin myyntipisteet on merkitty täplillä karttaan. Tietenkään -20 luvulla jokainen täplä ei ole ollut huoltoasema, vaan olettaisin että kyläkaupan suulissa ollut petroolinmyyntiastiakin on riittänyt. Molemmat kartat ovat lähes virheettömät, mutta tämä alkuperäinen kotelo mainoksineen on hieno. Se ylimääräiseksi jäänyt kartta löytyy tuolta myytävien sivulta. Päivittelin sinne jotain pientä muutenkin.

Josko näillä jorinoilla päästäisiin joulun ja vuoden vaihteen ylitse? Tänä vuonna jätän lupaukseni tekemättä vaikka tuon viimekertaisen täytinkin. Uudenvuodenlupaukseni oli ostaa yksi kyltti jokaista vuoden viikkoa kohden ja onnistuin siinä. Sivun laskurin lukemaa katsoen voinkin nyt kiittää kaikkia jotka olette lukeneet blogiani. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Tässä vielä linkki Ylen elävään arkistoon josta näkyy hauska Shellin video -30 luvulta.  

Shell-Vauhdin merkki

 

Korjaamoita kierrellen

Teimme kaverini kanssa jonkin aikaa sitten pienen täydennys käynnin yhdelle vanhalle korjaamolle. Ensimmäisellä kerralla kaverini sai sieltä pari emalikylttiä, toisella kertaa mukana ollessani saimme sieltä täyden Dodge kuorman ja viimeiselläkin kertaa jotain. Mukaan tarttui amerikkalaisvalmisteinen Allen testeri, AC:n plug doctor ja joitakin purkkeja. Testeristä oli mittarit pimentyneet jo aikaa sitten, mutta siihen oli tehty jalka latureiden pyörittämistä varten. Se oli muotoilultaan sen verran maukas, että se oli kuitenkin otettava mukaan. 

Tulppien kunnostuslaitteet joihin olen aijemmin törmännyt, ovat olleet Championin tekemiä. Tällä kerralla vastaan tulikin AC:n valmistama "Plug Doctor". Toiminnaltaan tämän on aivan vastaava kuin Championikin. Ensin hiekkapuhalletaan tulppa ja sitten sen kipinä testataan paineenalaisena. Kaapin etuseinästä aukeaa pieni luukku jonka takana on erilaisia adaptereita tulppia varten. Tämä komistus meni kaverini talliin, joten minulle voisi kelvata samanlainen.

Tässä sitten onkin Championin pömpeli, mutta vain yhdelle tulpalle. Muodoiltaan hieman pyöreämpi ja etuseinässä onkin tarralla tuo Championin logo. Tarrasta siis voisi päätellä sen olevan uudempi kuin joskus aijemmin esittelemäni jossa oli siirtokuva. Kunnoltaan tämä ei ole kovin hyvä.

Seuraavasta paikasta tulikin sitten sähköpuolen roippeita. Muutama Sunin testeri ja samassa kuvassa vielä tuo Sunin akkulaturi. Akkulaturia ei ehkä olisi pitänyt kokeilla ennen puhdistusta. Sieltä nimittäin tuli pieni sauhu ja poksahdus ulos. En tiedä saako sitä enää kuntoon, koska en kerennyt ottamaan savuja talteen? Jos vaikka jonkun lukijan tallista löytyisi tuollainen laturin, niin ehjäkin kiinnostaisi.

Melkeinpä jokaisessa jutussa on ollut jokin ylitse muiden ja tällä kertaa se on vanha ulosvetäjä. No mitäkö ihmeellistä tässä ruosteisessa möykyssä on? No ehkä se, että se sattui sopimaan suoraan Fordin -30-40 luvun banjoperän pyörännapaan. Pyörännapa kun sattuu olemaan kartiolla vetoakselissa, niin se on aina enempi tai vähempi jumissa. Työkalun ikää on vaikea hahmottaa, mutta järeän ja kestävän näköistä tekoa se on ainakin!