Pitkäperjantai

Maaseutu kohnailua taas

Niin pitkä perjantai , että oli aikaa taas ajella ja tonkia.Kaveri tuossa viikko sitten ajellessaan bongasi averyn talon pihasta.Minähän tietty aloin selvittämään sen kohtaloa samoin tein ja heti seuraavana päivänä kävin katsomassa.Mittari oli lähtöisin paikallisen kyläkaupan pihalta ja se on -70 luvulla poistunut käytöstä säiliöiden vaihdon yhteydessä.Autoilija oli käyttänyt sitä 90 luvulle asti ja sen jälkeen seisonut vaan koristeena.

Mittaria ei paljo paikan päällä tutkittu , vaan nopeasti irti ja pikapin lavalle.Nyt löytykin hyvä ja helppo keino niiden kuskailuun : kaksi prätkä ramppia taikalaitaa vasten ja tukevilla nokkakärryillä vaan lavalle! Matkalla pysähdyttiin entiselle Gulfin asemalle mikä on jo useamman kymmenen vuotta toiminut korjaamona.

Seuraava etappi oli vanha kyläkauppa.Odotukset paikan suhteen oli suuret , mutta toistaiseksi ei päästy kuin kahteen ulkorakennukseen tutkimaan.Vanhalta isännältä saatiin ostettua "mantan" pumppu maljoineen ja yksi vannetynnyrin lasipumppu , josta on tosin lasi rikki.

 Tämän mallisella pumpulla ja taittuvalla veivillä oleva pumppu on yleisimmin tainnut olla farmi tankissa jossa on ovellinen kaappi.Ompahan näitäkin taas yksi lisää jemmassa , jos vaikka kaappeja sattuu tulemaan vastaan.

Matka jatkui taas ja seuraava noudettava olikin -50 lukuinen rulla junkku.

Ljungmanssi on malliltaan Star 82A ja se on vuosimallia -58.Se on alkuunsa palvellut Gulfin asemalla joka on ilmeisestikkin muuttunut jossain vaiheessa Kesoiliksi.Mittari on säilynyt aika asiallisessa kunnossa ja tarratkin säilyneet suht hyvänä.Ehkä Gulfin maalaukset voisi olla maukkaammat , mutta tuskin noita Kesoilin tarrojaan pois raaskii repiä.

Averyä aloin tutkiskelemaan vasta kotona ja vertaillessani aijempaan -49:iin , niin huomasinkin niissä 10 centin korkeus eron.Rulla versio siis onkin pienempi ja tässä on kuoret peltiä eikä alumiinia.Pumpusta on aikanaan myyty dieseliä , koska toisen puolen maitolasissa lukee himmeästi Shell diesoline.Hirveästi ei nyt juttua ole mielessä , mutta kuvien määrä korvatkoon vähäisen tekstin.Tämä oli taas kiva edistys askel pumppujen keräilyssä! 

 

Ljungmanssien metsästelyä.

Mittarit poikineen , ja poika mittareineen...

Viikonloppu alkoikin mukavasti -34:lla ajellen , kun perjantaina sain auton katsastettua moitteitta.Perjantai tuli huristeltua pitkin poikin ja samalla teemalla mentiin lauantainakin.Ajohalut katosivat lauantai iltana , kun sain tietooni kaksi kellotauluista Ljungmanssia , jotka olisivat vielä kaupan.Puhelun jälkeen kuitenkin totesin , että en lähde edes katsomaan niitä.Yön nukuttuani muutin kuitenkin mieleni ja ajattelin , että lähdetäämpä ajelemaan maaseudulle jospa matkalla osuisi jotain muutakin silmään.Paikalle saavuttuani totesin , että sellaisethan ne on kuin oli puhekkin , todella patinoituneet!

Kauniisti patinoituneet mittarit oli kiva näky , mutta en kuitenkaan lämmennyt niihin edes paikan päällä.Isäntä oli poiminut mittarit talteen joskus kymmenisen vuotta sitten , tarkoituksenaan entisöidä ne.Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut , joten hän päätti laittaa ne myyntiin.Aikamme juteltuamme hinta alkoikin kuulostamaan siltä , että mieleni alkoikin muuttumaan.Hetken vääntelyn jälkeen kaupat oli tehty ja pumppujen vääntäminen kärryyn sai alkaa! Miehissä saatiin ne kävelytettyä kärryyn rinnakkain.Ja eikun ajelemaan kotia kohti...

Mittarit ovat olleet sappeella vierekkäin vuodesta -51 ja tässä kuosissaan käytössä vielä -90 luvun lopulla.Ilmeisesti alkujaan Gulfin väreissä ja sittemmin Kesoilin?.Nyt ne sai paikkansa portin pielestä.

Mittarit ovat molemmat vuodelta -51 ja tanskalaista tekoa.Vaikka ruostetta onkin pinnassa , niin molemmat on todella kova peltiset ja ehjät.Kolme neljästä lasista on rikki , joten ne aijon uusia ensitöikseen.Emalitaulut on lähes virheettömät ja niistä saa siistit pelkällä vahauksella.Epäilen etten tee mittareille mitään , koska minulla on kolmaskin samanlainen ja se saattaakin mennä näiden ansiosta entisöintiin.

...Niin , juttu jäi hieman kesken kotimatkan suhteen.Padasjoen keskustan tuntumassa bongattiin vanhan autoilijan pihalla myöskin mittari ja ajettiin heti pihaan katsomaan mikä se on? Ketään ei ollut kotona , joten jatkoimme matkaa sen kummemmin ihmettelemättä.Otin kuitenkin osoitteen talteen , että voin soittaa ja kysyä mittarista.Päivää myöhemmin sain yhteyden omistajaan ja sen suurempia puheita isäntä lupasi , että mittarin saa tulla hakemaan jos purkaa sen itse!

Tälläinen se sitten oli , Ljungmans Star 92 vuodelta -64. Mittarin haku ja purku kävi suoraan sanottuna käden käänteessä.Mitä nyt sitten pientä valokaarta ja pamahdusta oli havaittavissa , kun veti puutarhasaksilla virtakaapelin poikki :P.  Virrat oli nimittäin päällä vaikka ne oli sisältä katkaistu , mutta ilmeisesti katkaisija oli rikki. Onneksi sakset olivat puukahvoilla!

Tämä on niin suora- ja ehjä peltinen yksilö , että mielessä voisi sulatella sen entisöimistä esimerkiksi unionin väreihin tippa logolla varustettuna.Tämäkin on aikanaan ollut Kesoilin väreissä.Puolikkaan Kesoilin tarran voi havaita , kun katsoo kuvaa tarkkaan.

Kerrankin voi todeta , että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä! Minä sain yhden mallin taas kokoelmiini ja isäntä sai kahvipaketin kera pullapitkon.Ja oli oikeasti niin tyytyväinen , ettei meinannut edes huolia niitä!

Perä remonttia

-30 luvun banjo perän remontointia

Nyt on tarjolla jotain muutakin , kuin kylttien kiillottelua ja bensamittarien raahailua.Päätin jo alkuunsa , että autot pidetään erossa koko blogista , mutta tässä sitä ollaan.Ajattelin nyt hieman raottaa ovea autojenkin suhteen , niin selviää miksi sitä aikaa ei aina riitä romusteluun.

Perä remontti tuli eteen , kun viime kesänä toinen vetoakseleista katkesi ajossa ja sen seurauksena kolaroin auton keulan kevyesti.Vetoakseli katkesi sisä päästään ja toinen pyöristä lähti karkuun , jonka seurauksena jarrut katosivat.Auto on -34 Fordi johon on -50 luvulla laitettu -39 perä.Perää avatessa tuli huomattua , että välityskin on selvä.Hammaspeikko oli iskenyt lautaspyörään ja laakeritkin oli pinnoiltaan valmiit.Ensimmäisenä tuli mieleen , että mistäs sitten välitys ja oikean levyset vetoakselit tilalle?

Purin kolme eri akselia jotka varastosta löytyi.Viimeinen akseli oli -38 vuoden , siinä oli mieleinen välitys , hyvät vetarit ja tasauspyörästökin kunnossa.Tässä kuvassa keskikohta on pestynä , laakerit purettuna ja kierteet avattuna.Suomessa nuo laakerit olisi olleet noin 440 euroa , joten tilasin ne itse amerikasta (early ford storesta).Kyseessä oli täydellinen repair kitti , jossa oli laakereiden lisäksi tiivisteet ja vetoakseleiden kiilatkin.

Vanhan Fordin banjo perän rakenne on hieman erilainen , kuin näissä "perinteisissä" joita on totuttu näkemään.Tasauspyörästön toinen rataspari on koneistettu suoraan vetoakseleiden päihin ja vetoakselit kasataan tasauspyörästön sisälle.Vetoakselin katketessa ei mikään pitele pyörää , ellei sitten ole jotain itse tehtyjä rautoja millä saa pysäytettyä navan irtoamisen.Tässä onkin onkin jo uudet laakerit paikoillaan ja koko tasauspyörästö/vetoakseli paketti kasattuna.

Samalla kertaa , kun paketti oli osina niin vaihtelin kaikki jousen puslat ja sakkelitkin.Banjoputkien päissä on pyöränlaakereiden koolit , ja niitä tarkistellessa huomasin , että niissä on pinnat rikki.Remontti oli jo muutenkin levinnyt pelkästä vetoakselin vaihdosta , niin holkitutin nuo laakeripinnat uusiksi.Yksi mielenkiintoinen juttu olikin noiden putkien peseminen sisältä.Siellä kun sattui olemaan 70 vuoden kuivaneet öljyt,rasvat ja laakereista tullutta purua kovettuneena seinämiin! Aikamoinen jobi oli , mutta saipahan nekin puhtaaksi.Ulkopäässä olevat stefatkin oli niin murusina , että ne löytyi sieltä vasta pesun jälkeen.Katkenneesta vetoakselista tein sopivan työkalun uusien stefojen asennukseen (stefat asennetaan sisäpuolelta).

Akselin veinkin Latvan Kakelle säädettäväksi.Hammas- ja laakerivälys säädetään vaihtelemalla banjoputkien tiivisteitä oikean paksuisiksi.Ensimmäisessä kuvassa akseli on shimmattuna ja toisessa maalattuna.

Kasailinkin koko paketin valmiiksi auton rinnalla , koska pariin kertaan jarrut purkaneena tiedän , että auton alla nuo kilvet on inhottavat irroittaa.Jousta varten rakensin levittäjän , koska ilman sitä sen asennus olisi ollut varmastikkin lähes mahdotonta.Tässä vaiheessa se onkin jo valmis alle heitettäväksi.

Akseli alla ja jarrut kasattuina.Kyseessä on siis -39 ja uudemmat nestejarrut.Fordeissahan on ollut mekaaniset jarrut -39 vuoteen asti.Viime kesänä jarruja ilmatessa tuli mieleen , että ne mekaaniset olisi olleet mukavemmat.Ensimmäisellä jarrusyliterillä en nimittäin meinannut saada jarruja ilmattua ja sitten kun sainkin , niin ne ei olleet hyvät.Nyt autossa on 1 piirinen pääsylinteri , sellainen mikä näiden jarrujen kanssa on ollut tehtaaltakin.

Nyt on askartelut ohi tämän auton kohalta ja tältä talvelta.Tai eikait tämän ikäisen auton kanssa voi sanoa , että se on valmis? Eiköhän siihen jotain rassattavaa tuli 100%:lla varmuudella! Kyllä tänään oli hymy suunpielissä , kun pääsi koeajolle pitkästä aikaa. Pikapuoliin onkin tarkoitus ajella leimalle sen kanssa , joten kesä saakin tulla minun puolestani!

 

Bensamittarien metsästelyä

Tämän viikonlopun lauantai aamu alkoikin taas vaihteeksi romutorilla.Vermossa oli FHRA:n järjestämä swappi jossa on tullut useasti käytyä.Romutori oli lähestulkoon tyhjä arpa paria sovittua kauppaa lukematta.Kaikki pöydät pariin kertaan katseltuamme pomppasimme autoon ja lähdimme kohti vihtiä jossa odotti vanha gilbarco.Tämän mittarin bongasin viikolla ja sain etukäteen sovittua kaupat,joten kyseessä oli vain mittarin nouto.

Mittarista puuttui lasit , jotka voikin olla hankalat metsästää koska ne ovat kaarevan muotoiset.Rulla koneistokin uupuu , mutta tässä kävi tuuri koska sellaset sattuu löytymään jo ennestään nurkista.Taulu on säästynyt kohtuu kunnossa ja molempien puolien emalimerkitkin on tallella.No , tämä -58 vuoden puutteellinen Gilbargo kammettiin kuitenkin peräkärriin ja jatkettiin matkaa...

Löydettyämme sopiva ruokailu paikka ja saatuamme sapuskat naaman eteen kaverini soittikin ja kertoi hyvän vihjeen! "oletko tietoinen , että samalla suunnalla on -49 Avery?"  No nyt heräsi mielenkiinto! Ei muuta kuin sapuskat naamaan ja jatkamaan ajelua.Tämä -49 vuoden Avery-Hardoll löytyi aika likeltä vanhaa Shelliä , jota päästiinkin siivoamaan aikasemmin. Mittari oli maatilan pihalla farmitankin päässä kivijalalla , ja sen verran tieltä sivussa ettei sitä ohimennen olisi nähnyt.Näitä näkee sen verta harvoin , että fiilis oli aika mahtava!

Maatilan poika kävi navetan nurkalta kääntämässä vipua , josta pumppu alkoikin pyörimään ja valokin syttyi.Se oli ollut jo muutaman vuoden käyttämättä , mutta aivan täydessä iskussa.Eikun kampeamaan seuraavaksi tätä gilbargon viereen kärrylle.Sellanen kuka näitä kunnossa olevia pumppuja on siirrellyt , niin tietää mitä nämä painavat! 

Kahteen mittariin ei oikein oltu varauduttu , joten meillä oli vain tälläinen huumori kärry perässä.Averystä nappastiin varmuudeksi pellit irti ja pakattiin auton konttiin.Kaikesta huolimatta pikkuinen kärry ajoi asiansa ja matka sai taas jatkua...

Matkalla mukaan tarttui vielä yksi Hamaggi , eli 2-tahti bensiinipumppu.Eikun kyytiin vaan kerta kärryssäkin oli tilaa "reilusti" , ja nyt matka jatkuikin suoraan kotia kohden kiertelemättä yhtään mistään!


Karavaani kotona ja kuorma purettuna.projekti kuntoinen Gilbargo sai jäädä pihalle odottamaan tuomiota.Sen kohtalo ei ole vielä selvillä , mutta eiköhän sekin valkene ajan mittaan? Jos siihen vaikka löytäisi ne lasit , niin sen voisi ottaa entisöitäväksi? Avery sen sijaan kammettiin heti talliin ja uskoisin , että sen ei tarvitse enää viettää ensimmäistäkään talvea ulkosalla.

Averyä tuskin kannattaa pilata entisöimällä , koska siinä on niin kaunis patina! Toiset ei ymmärrä mitään patinan päälle , jota itse arvostan.Sillä maalia saa kaupasta , kun tietää värikoodin , mutta aitoa ajan patinaa ei sitten saa edes tekemällä.Päivä oli pikku hiljaa pulkassa , mutta sen verran mittaria piti käpistellä , että pesin lasit ja taulut.Taulut on emaloidut ja ne ovatkin säilyneet aivan virheettöminä.

Pahaa aavistellen veikkaan , että tästä taisi alkaa se mittareiden(kin) keräily...

 

Champion

Spark Plug Service

Viikonlopun romutorin yhteydessä tarttui taas jotain tarpeellista matkaan , Championin tulppien "kunnostus" laite.Pariin kertaa tälläseen törmännyt aijemminkin , mutta nyt oli kunto ja hinta niin sopiva ettei voinut kieltäytyä.Vanhat autokorjaamo laitteetkin on alkaneet kiinnostamaan rekvisiitaksi , vaikka tilan puolesta niitä ei pitäisi keräillä.Joskus nurkissa oli todella siisti kuntoinen ja pyöreä muotoinen jarrurumpu sorvi,mutta se tuli hävitettyä tilan takia.Tämä sen sijaan on sitä kokoa , että voi jäädä koristeeksi.Tuossa yksi kaveri hommasi vanhat Sun:in testerit ja sellaiset voisi kiinnostaa itteäkin.Vihjeitä saa pistellä meiliin , jos moisia lojuu nurkissa jouten!

Laitteella voi ensin hiekkapuhaltaa tulpan tuossa vasemmassa reunassa.Sen jälkeen tulppa ruuvataan reikään , jossa kipinä voidaan testata paineen alaisena.Paineistetussa kammiossa on pieni silmä ja kipinän näkee peilin kautta.Tulppahan ei välttämättä anna kipinää sylinterissä puristus hetkellä vaikka se kipinöisikin johdon päässä.Nyky päivänä ei vaan taida olla tälläiselle tarvetta , kun tulpan on kertakäyttö kamaa.

Aijemmin löysin englannista vielä sävy sävyyn emalikyltin , joka onkin nyt hyvä kaveri tälle pömpelille.Tämä onneksi on patinoitunut ja aito , sillä jälkeen päin huomasin tätä kylttiä uustuotantona.Ja mitä tulppien kunnostus tarpeeseen tulee , niin championin tulppiakin sattuu löytymään nurkista ennestään.Todella vanhoja papereissa olevia tulppia , eikä niitä ole kuin liki 2000 kipaletta. "kun halvalla sain..."

Vakuutusyhtiö Kilvet Osa 3

Nyt onkin ollut taas reilu viikko hiljaista , koska on joutunut perehtymään muihinkin harrastuksiin ym kiireisiin.Osa kylteistä onkin löytynyt jo aijemmin , mutta nyt sain taas sopivan nivaskan minkä esitellä yhdellä kertaa.Tässä erässä onkin hieman värikkyyttä tuohon perinteiseen kaksiväri linjaan joita vakuutuskylteissä yleisimmin näkee.Pistelläämpä taas kuvia kehiin , kun tämä runoilu ja äidinkieli ei ole ikinä ollut vahvinta alaani...

Tässä kaksi todella maukasta kilpeä! Ylemmän sain käsiini pohjanmaan suunnilta ja sen kuvittelen olevan jotain -30 lukua.Alempi on varmasti tehty vielä aikaisemmin , ehkä kymmen luvun lopulla tai sitten -20 luvulla.Sen verran löysin tietoa , että Turva on muuttunut osakeyhtiöksi 1914 vuonna , joten sitä vanhempi se ei ainakaan voi olla.Nämä kummatkaan eivät lieni aivan yleisimpiä kilpiä mitä liikenteessä on?

 Pohjan esittelinkin jo toisessa yhteydessä aijemmin , mutta laitetaan se kuitenkin vielä tämän vakuutus päivityksen yhteyteen.Tässä pestynä ja putsattuna.

Yksi versio Suomi yhtiön kylteistä , varmaankin isoimpia yhtiö kylttejä mitä on.Kiitokset Mister A:lle , kun kävit poimimassa tämän minulle.

Todella kupera Kaleva kyltti joka on kuvitettu aika samaan tyyliin kuin Salama kylttikin.Eilen näin tästä ruotsinkielisen version.

Nämä kyltit tulivat suoraan alkuperäisen omistajan sukulaiselta.Vesilahden Krääkkiön kylästä oleva autoilija on aikanaan sivutoimena myynyt Auran vakuutuksia.Alempi on aika pelkistetty ja tympeä , mutta menee täysin tuolla muiden joukossa.Kelta musta Aura onkin todella hauska , koska tuo mutterin malli poikkeaa kivasti muista kantikkaista kylteistä.Jospa sitä näillä taas mentäisiin hieman kevättä kohden ja samalla mietiskeltäisiin mitä seuraavalla kerralla kirjoitellaan?