Räyskälä Vintage Drags

Nostalgista kiihdyttelyä

Laittelenpa tässä ihmisten ilmoille hieman kuvia viime viikonlopun Räyskälä Vintage Dragseista. Paikalla oli mahtavaa kalustoa -30 luvulta -70 luvulle. Uudemmilla jenkeillä ei edes alueelle päässyt ja sen ansiosta tapahtuman henki oli vastaava kuin Malmbyn Hot Rod reunionissa jossa olen käynyt parina vuonna. Kiihdyttely tapahtui siis Räyskälän lentokentällä, jossa on ajettu kilpaa -70 luvun lopullakin. Ajanottolaitteita ei ollut vaan kilpailu oli leikkimielistä auto autoa vastaan kiihdyttelyä.

Kaivoin -32:sen Suomi-autoni esille viiden vuoden seisonnan jälkeen ja tämä olikin pieni testilenkki sille. Fordi pelasi hienosti ja ensimmäisenä ajelinkin kaverin luokse joka lähti mukaan roadsterillaan.

Annoin kaverin määrätä sopivan vauhdin, koska roasterissa on vanha lättäpää keulilla. Matkalla toinen kaveri sai vielä meidät kiinni fordorillaan. Matkalla keli alkoikin näyttää hyvinkin kostealta, mutta muuttui kuitenkin parempaan suuntaan.

Paikalle saapuessa alkoikin aurinko paistelemaan ja rata oli ihan kuiva. Tässä nyt kuvia kalustosta.

 Rodi rivistöä, edellä Auliksen -32:nen roasteri

 Legendaarinen Beaver Rocker Cortina

 

Kuosmasen etumoottori dragster ahdetulla Fordin lättäpäällä ja alla -60:nen Fordin pikappi jatkohytillä, joka oli veturina! Dragster oli kyllä todella näyttävä laite!

Tämä keltainen Valiantti on käsittääkseni ajanut kilpaa jo -80 luvun alussakin, ellei jopa aijemmin. Paukkua tuntui riittävän niin kuin Tannerin ahdetussa Hemi Mopessakin.

Gassereissa oli yksi auto Ruotsistakin, tämä punainen classic Chevy.

Välissä vähän letkeämpää kiihdyttelyä customeilla.

-59-60 Chevyjäkin oli kivasti paikalla.

 

Tapahtuma oli kyllä todella onnistunut ja jos se järjestetään ensi vuonna uudestaan, niin varmana menen paikalle.

Gulf keräilyä

 Jokaisella meillä on se jokin oma juttunsa, tällä kaverilla se on selvästikkin Gulf.

 

Jo vuosia aktiivisesti romutoreilla pyörineenä törmäilen lähes joka kerta samoihin naamoihin ja se onkin varmaan tuttu ilmiö muillekkin. Siltikään niihin naamoihin ei tule tutustuttua ellei ole hyvää jutun aihetta. Tällä kertaa törmäsin kaveriin jonka olen nähnyt myös monessa paikassa, siltikään tietämättä mitä hän keräilee tai mistä päin hän mahtaa olla? Sen verran jutustelua kehkeytyi, että sain kutsun tutustua hänen kokoelmiinsa. Se oli yksi keväinen sunnuntai, kun kaverini kanssa kurvasin paikalle. Ensin siinä zoomailtiin pientä autotallia jonka seinät oli täysin vuorattu kylteillä. Erikoisia ja kiinnostavia Suomessa emaloituja kylttejä oli useampi, mutta silti kerkesin ajattelemaan mielessäni, että oliko tässä kaikki? No, eipä tosiaan ollutkaan ja on pakko sanoa, että leuka meinasi loksahtaa nämä kokoelmat nähdessäni!

Gulf oli se päälimmäinen keräilyn kohde ja sitä sitten riittikin. Paljon erilaisia purkkeja eri aikakausilta ja kaikki todella hienossa kunnossa. Kyllähän jokaista sorttia voi yhden hyvän löytää ajan kanssa, mutta koitappa saada kymmenen samanlaista ja virheetöntä! Kokoelma on kyllä Suomen mittakaavassa aika mieletön. Jokainenkin varmaan miettii, että kauankohan näitä on kerätty? Kuulemma likemmäs 20 vuotta, ja Suomen rajojen ulkopuoleltakin.

Mobilin / Gargoylen rivikin oli aika mahtava, siitäkään ei pääse mihinkään.

Esso / Standard seinä veti kanssa hiljaiseksi. Aijemmin tuossa kirjoittelin niistä pitkulaisista Standard kannuista, että tiedän niitä olevan kolme Suomessa. Tottahan täälläkin oli yksi niitä! 

 Autolin A ja B kannut löytyi myöskin. Itsellä on A laatuja kaksi kappaletta ja toisen voisin vaihtaa B laadun kannuun. Myöskin -30 luvun Ford kannu löytyy niin kuin minultakin.

Vanhaa paperitavaraa on aina hintsusti liikkeellä ja tämä -39 vuoden voitelutaulukko on hieno! Ei siinä, en kyllä ole noita Standardin aikaisia 5 gallonan kannujakaan aijemmin nähnyt. Saatika sitten Stanun vaseliini purkkeja. Shellin seinämäkin oli, mutta siinä oli jonkin verran muuta tavaraa edessä etten nyt julkaise niitä kuvia. 

Jälleen kerran tuntui siltä, että muiden tavarat näyttää aina paremmalta! Tosin tässä näkee, että kunnolla kun panostaa esillepanoon niin se lisää näyttävyyttä. Ja aika pitkä matka on vielä itselläkin saavuttaakseni näin laajan valikoiman vanhoja kannuja. Nämä kuvat on julkaistu luvan kanssa ja sijaintia taikka kokoelman omistajaa en aijo paljastaa, joten älä suotta kysy. Kiitos

 

Joensuun Esso

Yksi ilta sain viestin kaveriltani, että käyppä Torilla kurkkaamassa hakusanalla Esso. Esso hakusanalla löytyi ilmoitus vannetynnyreistä ja vastasin kaverille, että onhan noita. Seuraavana aamuna toinen kaveri soitti, että ethän ole Toria selannut? Olen, miten niin? No siellä on mantan valurautajalat. Löytyihän ne sitten "Esson" hakusanalla ja tuuri, että oli vielä myymättä. Soitto heti aamu kasilta, maksu tilille ja jalat oli pelastettu.

Nämä valurautajalat olivat olleet vanhalla rouvalla kukkapylväinä talon portilla. Rouvan sukulainen on omistanut aikanaan Joensuun Esson ja jalat ovat sieltä lähtöisin. Jälleen kerran kävi tuuri ettei kukaan muu napannut niitä ennen minua. Toinen loistava tuuri kävi, kun soitin kaverilleni ja tiedustelin kyytiä niille. Kaveri noukki ne kyytiinsä ja toi farmari mersun kontissa Lahteen päin ajellessaan. Suuri kiitos vielä kerran Mikolle!
Mantan kaappeja ja kartiotynnyreitä näkee paljon useammin, mutta näitä jalkoja ei juuri missään. Olisi muuten hienoa, jos jostain löytyisi vanha valokuva Joensuun Essosta ja näistä jaloista pumppuineen!

Korkeutta näillä on reilu vyötärön verran ja painoa ihan tarpeeksi! Hilseilevän vihreän värin alta pilkottaa punainen maali.

Toisella puolen jalkaa on valussa kuvio ja toisella puolen kuvion pohjalla peltiluukku. Luukun irrottaessaa on varmaankin päässyt kytkemään pumppujen putket säiliöön, tai sitten mahdollisesti siellä on ollut Globen johdotukset sulakkeineen? Mitään suurempia miettimättä kävikin jo mielessä, että nakkaisin tähän päälle korkean kaapin joka tuli Gulfin väreihin maalattuna ison tankin päällä. Kyseinen tankki vie tilaa nurkissa ihan tarpeeksi, joten sen voisi pistää romuksi ja vaihtaa jalan tilalle. Kaapista ei raaskisi raapia vanhoja Gulfin tarroja sisältä pois, mutta toisaalta tälläinen Esson edustalla ollut jalka ansaitsisi pysyä Esson väreissä. Tai tietty voihan toisesta tehdä mitä vaan, kun noita kaappeja ja pumppujakin on kertynyt nurkkiin useammat.

Tämän kirjoituksen jatkoksi ajattelin laittaa kuvat parista joutilaasta purkista, jotka ovat jääneet ylimääräisiksi parempien tullessa tilalle. Lasipullojakin on vielä pari joutilasta. Jos kiinnostuit, niin paiskaappa suoraan meiliä ja kysele purkkien hintoja.

Äitienpäivä

Täytynee aivan ensimmäisenä todeta että blogin päivittely on jäänyt todella harvalle, mutta mieltä kuitenkin lämmittää tuo noussut kävijämäärä! On ollut parit auto projektit tuossa työn alla ja paljon kaikkea muuta tekemistä. 

Sunnuntainen yhteydenotto sai kuitenkin taas minut muistamaan, että pitäisiköhän tännekkin kirjoitella jotain pitkästä aikaa? Äitienpäivä aamuna sain nimittäin viestin, jossa kyseltiin vanhan Shell öljypurkin ikää. Viestin lähettäjä oli googlen kautta eksynyt blogiini ja sitä kautta sitten tiesi lähestyä. No, olihan minulla purkille ikä tiedossa ja heti tarjouduinkin ostamaan sitä. Uteliaisuuttani kysyin olisiko muita purkkeja tarjolla? Nooh, olihan niitä ja hieno kasa olikin!

Sain kuvat tarjolla olevista purkeista ja lähestulkoon samoin tein hyppäsinkin autoon. Purkki kasa oli löytynyt nyt keväällä, kun jokin tuttava oli ostanut lähistöltä vanhan talon. Taloa ja pihapiirissä ollutta liiteriä siivotessa purkit olivat tulleet esille. On aika harvinaista, että tämän ikäisiä kannuja löytyy yksi näin iso nippu ja vielä kaikki suhteellisen hyvässä kunnossa. Eihän ne toki ilmaisia ollut, mutta iso edistysaskel kokoelmaani täydentämään.

Purkkeja tässä kasassa onkin -20 luvulta -40 luvulle. Oranssi Autol vasemmassa reunassa edustaa -20 lukua ja Castrol lienee menevän juuri ja juuri -40 luvulle.  Shellin pienempi kannu on ollut varsin hyväkuntoinen, mutta kyläseppä on lyhentänyt sitä ja laittanut hanan pohjaan. Alko pakkasneste kannu olikin ennestään hyllyssä, mutta siihenkin on juotettu hana. 

20 litrainen Shell on pysynyt kuin uutena, sillä siinä oleva paperi tarrakin on lähes virheetön. Näitä isoja löytyy hyllystä pari ennestään, mutta tämä on kyllä kunnoltaan paras.

Omaa kokoelmaa silmällä pitäen nämä pienet Gargoylet olivat kasan herkkupala. Samanlaisia en ole ennen nähnytkään kuin Ebayssä. Kunto näissäkin todella hyvä!

Standardin purkki oli myös mielenkiintoinen. Yksi minulla olikin ennestään, mutta kunnoltaa hieman heikompi. Tässä nyt löytyneessä oli Suomi tekstit ja eri luokitus kuin toisessa. En tiedä kuinka harvinainen purkki lienee, mutta Suomessa tiedän näitä olevan nyt kolme kappaletta. En sano että ne ainoat olisivat, mutta ainoat jotka ovat minun tiedossa. Laitoin kaverille viestiä Ruotsiin ja hän välitti kuvat tuttavalleen joka kerää Standardin tavaraa. Nopea vastaus tuli ja nämä ovat ilmeisesti valmistettu ennen vuotta 1933.

Tälläinen löytö kohottaa taas mieltä ja toivoa siitä mitä voikaan tulla vastaan. Iso kiitos vielä sinne Sastamalan nurkille!

Kevättä kohden

Nyt onkin ollut kynä hukassa hetken aikaa ja blogin puolella hiljaista. Kaikenlaiset asiat ovat pitäneet kiireisinä joten tietokone on saanut huilailla. Romusteltua on tullut kuitenkin ja tallissa on touhuttu erinäisiä projekteja. Syksyllä kirjoittelin Kaiserista ja tuossa vuoden vaihteessa otin tarkasteluun muutamia pikku vikoja. Yhdet inhottavimmat niistä olikin -50-60 luvun taitteessa kiville ajettu öljypohja ja halkeillut pakosarja. Öljypohjaa oli juoteltu propun juurelta ja se tihutteli aika ilkeästi. Pohja siihen olikin ja ehjän sarjan sain hommattua kaveriltani. Pakosarja tosin on Jeepistä, mutta eroa siinä ei ole juurikaan mitään.

Pakosarjassa oli pätkä vanhaa pakoputkea ja sitä irroittaessa sainkin tottakait pinnapultin katkeamaan. Katkenneeseen pinnapulttiin sain hitsattua mutterin ja samalla pinnapultti sai sen verran lämmintä, että lähtikin irti. Autosta irroitellessa vanhaa imu-/pakosarja pakettia sainkin kaikki mutterit helposti auki. Se on harvinaista, koska ne tuntuu aina olevan enemmän tai vähemmän jumissa. Sarjat ovat kasattu toisiinsa neljällä pultilla, koska pakosarjassa on pieni reikä ja sellainen kotelo rakenne, että se lämmittää samalla imusarjaa. Ne neljä mutteria olikin sitten hieman tiukemmassa ja sarjoja toisistaan irrottaessa pakosarja murtuikin lopullisesti. Hirveesti se ei käydessä säksättänyt, vaikka olikin melkein kokonaan poikki.

Tiivistesarjan saavuttua Rockautosta sainkin uuden sarjan kiinnitettyä imusarjaan. Kiristelin ne toisiinsa tasaista pintaa vasten, mutta huomasin niiden jäävän hieman eri tasoon. Käytin sarjat varmuuden vuoksi vielä Lahden Kansityössä oikaistavana, ettei ne sitten ajan mittaan esimerkiksi halkeisi. Eroa ei ollut kuin milli tai puolikas, mutta ajattelin ottaa varman päälle vaikka tiiviste olisi sen verran voinut antaakkin anteeksi.

Seuraavana vuorossa oli sitten öljypohja. Sen päätin yrittää vaihtaa paikoillaan niin ettei tarvitsisi konetta irroittaa. Oli kieltämättä ahdasta, mutta kyllä se onnistui kun koneen irroitti korvistaan ja nosti niin pystyyn kunnes vaihteisto otti tunneliin kiinni. Tiivisteiden laitto vaati hieman kärsivällisyyttä sillä koneen sivummaiset pitkät tiivisteet olivat irralliset. Ne piti saada ensin koneeseen kiinni ja niiden päälle kasata molempiin päihin alumiiniset "puolikuut" joissa oli sitten valmiiksi asennettuna kumi tiivisteet jotka tulee pohjaa vasten. Jos kone olisi ollut pukissa ylösalaisin, niin homma olisi ollut huomattavasti mukavempi tehdä. Varsinkin pintojen puhdistelu rasvasta ja vanhoista tiivisteistä oli hieman ahdasta altapäin sekä palkin kohdalta. Nyt moottori on ollut nipussa jonkin aikaa ja olen käynyt kolme kertaa ajelulla, eikä mistään vuoda tippaakaan öljyä! Samalla kertaa näki sylintereihin alakautta ja pystyi olemaan entistä vakuuttuneempi siitä, että autolla ei tosiaankaan ole ajettu kuin 65tkm.

Tuossa samalla kertaa kun sattui sarjat olemaan irrallaan ja konehuoneessa tilaa, niin vaihdoin uuden alipaine-/bensapumppu paketin. Ne löytyi Ebaystä sopivasti, joten olihan ne huudettava. Vanhassa pumpussa oli jotain häikkää, kun se laski moottoriöljyä akseliltaan lävitse. Nyt tuli siis kaksi öljyvuoto kohtaa tilkittyä samalla kertaa.

Kaiser on nyt kaikin puolin kunnossa ja olen päättänyt, että auto tulee lähiaikoina julkiseen myyntiin. Sain autosta arvokasta historiatietoa sen alkuperäisen omistajan pojanpojalta ja hänen siskoltaan. Autossa on nyt aukoton historia ja mukavana lisänä he löysivät vielä -50 luvun valokuvia siitä. Kaiserista pitäisi olla lehtijuttu seuraavassa V8 Magazinessa joka ilmestyy viikolla 13. Tämä laite kaipaa omistajaa joka arvostaa sen Suomi historiaa!