Äitienpäivä

Täytynee aivan ensimmäisenä todeta että blogin päivittely on jäänyt todella harvalle, mutta mieltä kuitenkin lämmittää tuo noussut kävijämäärä! On ollut parit auto projektit tuossa työn alla ja paljon kaikkea muuta tekemistä. 

Sunnuntainen yhteydenotto sai kuitenkin taas minut muistamaan, että pitäisiköhän tännekkin kirjoitella jotain pitkästä aikaa? Äitienpäivä aamuna sain nimittäin viestin, jossa kyseltiin vanhan Shell öljypurkin ikää. Viestin lähettäjä oli googlen kautta eksynyt blogiini ja sitä kautta sitten tiesi lähestyä. No, olihan minulla purkille ikä tiedossa ja heti tarjouduinkin ostamaan sitä. Uteliaisuuttani kysyin olisiko muita purkkeja tarjolla? Nooh, olihan niitä ja hieno kasa olikin!

Sain kuvat tarjolla olevista purkeista ja lähestulkoon samoin tein hyppäsinkin autoon. Purkki kasa oli löytynyt nyt keväällä, kun jokin tuttava oli ostanut lähistöltä vanhan talon. Taloa ja pihapiirissä ollutta liiteriä siivotessa purkit olivat tulleet esille. On aika harvinaista, että tämän ikäisiä kannuja löytyy yksi näin iso nippu ja vielä kaikki suhteellisen hyvässä kunnossa. Eihän ne toki ilmaisia ollut, mutta iso edistysaskel kokoelmaani täydentämään.

Purkkeja tässä kasassa onkin -20 luvulta -40 luvulle. Oranssi Autol vasemmassa reunassa edustaa -20 lukua ja Castrol lienee menevän juuri ja juuri -40 luvulle.  Shellin pienempi kannu on ollut varsin hyväkuntoinen, mutta kyläseppä on lyhentänyt sitä ja laittanut hanan pohjaan. Alko pakkasneste kannu olikin ennestään hyllyssä, mutta siihenkin on juotettu hana. 

20 litrainen Shell on pysynyt kuin uutena, sillä siinä oleva paperi tarrakin on lähes virheetön. Näitä isoja löytyy hyllystä pari ennestään, mutta tämä on kyllä kunnoltaan paras.

Omaa kokoelmaa silmällä pitäen nämä pienet Gargoylet olivat kasan herkkupala. Samanlaisia en ole ennen nähnytkään kuin Ebayssä. Kunto näissäkin todella hyvä!

Standardin purkki oli myös mielenkiintoinen. Yksi minulla olikin ennestään, mutta kunnoltaa hieman heikompi. Tässä nyt löytyneessä oli Suomi tekstit ja eri luokitus kuin toisessa. En tiedä kuinka harvinainen purkki lienee, mutta Suomessa tiedän näitä olevan nyt kolme kappaletta. En sano että ne ainoat olisivat, mutta ainoat jotka ovat minun tiedossa. Laitoin kaverille viestiä Ruotsiin ja hän välitti kuvat tuttavalleen joka kerää Standardin tavaraa. Nopea vastaus tuli ja nämä ovat ilmeisesti valmistettu ennen vuotta 1933.

Tälläinen löytö kohottaa taas mieltä ja toivoa siitä mitä voikaan tulla vastaan. Iso kiitos vielä sinne Sastamalan nurkille!

Kevättä kohden

Nyt onkin ollut kynä hukassa hetken aikaa ja blogin puolella hiljaista. Kaikenlaiset asiat ovat pitäneet kiireisinä joten tietokone on saanut huilailla. Romusteltua on tullut kuitenkin ja tallissa on touhuttu erinäisiä projekteja. Syksyllä kirjoittelin Kaiserista ja tuossa vuoden vaihteessa otin tarkasteluun muutamia pikku vikoja. Yhdet inhottavimmat niistä olikin -50-60 luvun taitteessa kiville ajettu öljypohja ja halkeillut pakosarja. Öljypohjaa oli juoteltu propun juurelta ja se tihutteli aika ilkeästi. Pohja siihen olikin ja ehjän sarjan sain hommattua kaveriltani. Pakosarja tosin on Jeepistä, mutta eroa siinä ei ole juurikaan mitään.

Pakosarjassa oli pätkä vanhaa pakoputkea ja sitä irroittaessa sainkin tottakait pinnapultin katkeamaan. Katkenneeseen pinnapulttiin sain hitsattua mutterin ja samalla pinnapultti sai sen verran lämmintä, että lähtikin irti. Autosta irroitellessa vanhaa imu-/pakosarja pakettia sainkin kaikki mutterit helposti auki. Se on harvinaista, koska ne tuntuu aina olevan enemmän tai vähemmän jumissa. Sarjat ovat kasattu toisiinsa neljällä pultilla, koska pakosarjassa on pieni reikä ja sellainen kotelo rakenne, että se lämmittää samalla imusarjaa. Ne neljä mutteria olikin sitten hieman tiukemmassa ja sarjoja toisistaan irrottaessa pakosarja murtuikin lopullisesti. Hirveesti se ei käydessä säksättänyt, vaikka olikin melkein kokonaan poikki.

Tiivistesarjan saavuttua Rockautosta sainkin uuden sarjan kiinnitettyä imusarjaan. Kiristelin ne toisiinsa tasaista pintaa vasten, mutta huomasin niiden jäävän hieman eri tasoon. Käytin sarjat varmuuden vuoksi vielä Lahden Kansityössä oikaistavana, ettei ne sitten ajan mittaan esimerkiksi halkeisi. Eroa ei ollut kuin milli tai puolikas, mutta ajattelin ottaa varman päälle vaikka tiiviste olisi sen verran voinut antaakkin anteeksi.

Seuraavana vuorossa oli sitten öljypohja. Sen päätin yrittää vaihtaa paikoillaan niin ettei tarvitsisi konetta irroittaa. Oli kieltämättä ahdasta, mutta kyllä se onnistui kun koneen irroitti korvistaan ja nosti niin pystyyn kunnes vaihteisto otti tunneliin kiinni. Tiivisteiden laitto vaati hieman kärsivällisyyttä sillä koneen sivummaiset pitkät tiivisteet olivat irralliset. Ne piti saada ensin koneeseen kiinni ja niiden päälle kasata molempiin päihin alumiiniset "puolikuut" joissa oli sitten valmiiksi asennettuna kumi tiivisteet jotka tulee pohjaa vasten. Jos kone olisi ollut pukissa ylösalaisin, niin homma olisi ollut huomattavasti mukavempi tehdä. Varsinkin pintojen puhdistelu rasvasta ja vanhoista tiivisteistä oli hieman ahdasta altapäin sekä palkin kohdalta. Nyt moottori on ollut nipussa jonkin aikaa ja olen käynyt kolme kertaa ajelulla, eikä mistään vuoda tippaakaan öljyä! Samalla kertaa näki sylintereihin alakautta ja pystyi olemaan entistä vakuuttuneempi siitä, että autolla ei tosiaankaan ole ajettu kuin 65tkm.

Tuossa samalla kertaa kun sattui sarjat olemaan irrallaan ja konehuoneessa tilaa, niin vaihdoin uuden alipaine-/bensapumppu paketin. Ne löytyi Ebaystä sopivasti, joten olihan ne huudettava. Vanhassa pumpussa oli jotain häikkää, kun se laski moottoriöljyä akseliltaan lävitse. Nyt tuli siis kaksi öljyvuoto kohtaa tilkittyä samalla kertaa.

Kaiser on nyt kaikin puolin kunnossa ja olen päättänyt, että auto tulee lähiaikoina julkiseen myyntiin. Sain autosta arvokasta historiatietoa sen alkuperäisen omistajan pojanpojalta ja hänen siskoltaan. Autossa on nyt aukoton historia ja mukavana lisänä he löysivät vielä -50 luvun valokuvia siitä. Kaiserista pitäisi olla lehtijuttu seuraavassa V8 Magazinessa joka ilmestyy viikolla 13. Tämä laite kaipaa omistajaa joka arvostaa sen Suomi historiaa!

 

Jukeboksi

Rowe Ami JBM 200 Tropicana 1964

Kesken työpäivän sain tekstiviestin puhelimeeni, jossa tarjottiin vanhaa jukeboksia. Kyseessä oli vanha Ami jonka vikana oli levyn "vouvvaaminen". Pyysin kuvan koneesta ja hetken päästä sain sen. Tovin katseltuani kuvaa totesin, että aika tympeän näköinen laitos. Ainut mikä herätti mielenkiintoni oli hinta ja koneen sijainti, se oli nimittäin kolmen kilometrin päässä kotoolta. Menin katsomaan konetta ja laitettiinkin se heti soimaan. Levy tosiaan pyöri epämääräisesti. Näistä hirveitä ymmärtämättä ajattelin tietenkin ensimmäisenä, että siellä luistaa hihna tai jotain vastaavaa minkä takia levy pyörisi liian hiljaa? Järkevän hinnan ansiosta ajattelin ottaa riskin ja sovin kaupat. Iltasella haettiin se sitten kaverin pakettiautolla ja nostettiin tallin puolelle odottamaan putsailua. Ensimmäinen mitä tuli mieleeni oli nostaa levylautanen ylös. Siinä vaiheessa huomasin ettei tässä mallissa ole hihnavetoa vaan moottorinakseli pyörittää rullaa joka välittää voiman lautaselle. Seuraavaksi huomasin pronssiset helat johon lautasen akseli tulee. Helat olivat aivan kuivat ja akselissa pinttynyttä rasvaa. Ensitöikseni putsailin akselin, voitelin sen ohuella öljyllä ja mitä ihmettä? Levyt soikin niin kuin pitää! Se oli halpa ja helppo remontti.

Ostohetkellä ajattelin koneen olevan jotain -70 luvun alkupuolta, mutta katsottuani koneen sisälle huomasin vahvistimenputket. Putkivahvistimen ansiosta ajattelin sen sittenkin olevan -60 lukua. Päästyäni netin äärelle tarkistin koneen vuosimallin ja se olikin -64. Myyjä oli omistanut kyseisen laitteen jo -80 luvun alusta asti. Hän oli saanut sen joululahjaksi 15 vuotiaana isältään joka oli rahiksella töissä. Vuosien varrella innostus konetta kohtaan oli hiipunut ja tämän pienen vian takia hän halusi luopua siitä.

Onnistuneen koesoiton jälkeen aloitinkin koneen putsauksen imuroimalla sen sisältä. Pölyä oli kaikkialla, mutta levyt olivat kuitenkin aika puhtaita. Koneen malli (JBM 200) kertookin sen olevan 200 biisin kone. Eli sinne menee 100 vinyyli singleä. Suurin osa levyistä oli -80 luvun hittejä, mutta oli siellä seassa jotain säästettävääkin. Hyviä levyjä minulla onkin ennestään yhden Rock-Olan verran ja muutamat kymmenet päälle. Tältä Ami näyttää sisältä.

Putsailua riittikin pariksi illaksi ja sen lisäksi kiillotin vielä kaikki rosteri- ja kromiosat peilikirkkaiksi. Alkuunsa kirjoittelin nimilaput käsin, mutta löysin myös ohjelman jolla niitä voi tehdä tietokoneella. Se löytyy täältä-> Jukebox title strip creator. Ensisilmäyksellä Ami näytti tosiaankin aika tympeältä, nyt kun sen pehmeää saundia on kuunnellut pari iltaa niin se tuntuu oikeinkin mieleiseltä!

Myyjä toivoi Amin menevän hyvään kotiin ja sellaisen se saikin! Seuraavana vuorossa onkin etsiä sille sopiva paikka, jossa sen voi pistää soimaan ja istahtaa sen äärelle kuuntelemaan. Kuvasin lyhyen fiilistely videon ja se aukeaa klikkaamalla TÄSTÄ.

Vuosi 2015

Vuosi 2015 on käynnistynyt vauhdikkaasti. Uutta kampetta on tullut oman kokoelman jatkeeksi, ja nyt on otettu vähän itseään niskasta kiinni ja laiteltu joutavia kiertoon. Päätin tehdä tilaa kiinnostavimmille tavaroille, joten aiheesta sivuavat tai ei niin kiinnostavat saa lähteä. Öljypurkeissa olen koittanut tiukentaa ikärajaa ja vetää viivaa -60 luvun alkuun. Etsiskellessäni ja ostatellessani löysinkin taas muutamia vanhoja Shellin purkkeja.  Kokoelman karttuessa tuntuu, että kriteerit tiukentuvat ja koko ajan alkavat vaan kiinnostamaan vanhemmat purkit. -20-40 luvun öljypurkit alkavat vaan olla kortilla, saatika Suomessa niiden kunto on yleensä valitettavan huonoa. Nyt löytyi muutama poikkeus...

Tämä kyseinen "latuska" mallin Shell öljypurkki löytyi ostoilmoituksen perusteella. Kunto ei ole ihan virheetön, mutta paljon parempaa ei voi enää löytää. Purkki on Masut teksteillä, eli se menee aivan -20 luvun lopulle. Yksi samanlainen oli ennestään ja nyt onkin sen kaveriksi vielä parempi. Ohessa Esson pullo joka löytyi Torin sivuilta. Lienee -30-40 lukua, sillä pohjassa lukee Nobel Standard. Kooltaan yllättävän muhkea!

Toria selatessani huomasin ilmoituksen jossa oli parisenkymmentä purkkia ja vielä lyhyen matkan päässä kotoolta. Epäselviä kuvia katsellessa en huomannut ilmoituksessa muuta kiinnostavaa, kuin tämän Shellin. Ensin epäröin etten edes soittaisi koska hinta oli aika kova muihin purkkeihin nähden. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan ne, ja onneksi menin. Shell osottautui kiinnostavaksi, koska en ole ennen moista nähnyt. Erikoista tässä on tuo "Suomalainen Shell osakeyhtiö" teksti. Toinen kiinnostava purkki oli Cities Service Oils. Kyselyiden jälkeen se osottautui -20-30 taitteen kannuksi. Kasasta tuli pari purkkia kokoelmiin ja toistakymmentä kiertoon laitettavaksi...

Sain Englannistakin sähköpostia, jossa tuttu tarjosi taas lasipulloja. Tällä kertaa oli sitten Shellin pulloja tarjolla. Shellejä en ollutkaan aijemmin nähnyt, kuin yhden ainoan joka minulle tuli aijemmin. Muutamien meilien vaihdon jälkeen olikin hinta neuvoteltu ja pullot vaihtaneet omistajaa. Reilu viikon odottelu ja kaksi isoa pahvilaatikkoa oli Postissa. Paketeista paljastui sovitunlaisia litran Shell pulloja, jotka ovat -50 luvulta. X-100 öljylaatu on tainnut tulla -54 vuonna markkinoille. Näistä pari joutaisi jos halukkaita on?

Yksi vuoden ensimmäisistä romutoreistahan on aina Jyväskylässä, siellä piti vierailla tänäkin vuonna. Saldo ei ollut kovin suuri, mutta ihan hyvä silti. Yksi kiinnostavimmista löydöistä oli tämä -37 vuoden Autoilijan Päiväkirja. Kunnoltaan se on todella hyvä ja kansien kuvat on komeat. Tekstiä se pitää sisällään paljon ja Shell tuotteiden esittelyä, mutta ei yhtään kuvia. Ohessa myös pari pientä muovipurkkia.

Tuossa pullojen tullessa yksi kaveri innostuikin useammasta ja teimme hieman vaihtokauppaa. Kaveri sai pulloja ja minun Shell kokoelma vahvistui taas kahden askeleen verran. Kyseessä on Shell Tox hyönteistorjunta sumutin ja -purkki. En vielä kerennyt tutkiskelemaan näille tarkempaa ikää, mutta sinne -30 luvulle ne varmaankin taipuvat. Purkki on todella hyvässä kunnossa yhtä pientä lommoa lukematta. Ei tuo sumutinkaan hirveän huono ole. Toivottavasti niitä ei tarvitse käyttää ainakaan omassa tallissa :) Laitetaan näiden jatkoksi vielä yksi kuva uudesta hyllystä johon hieman asettelin vanhimpia Shellin purnukoitani.

Suomi Simpukkaa

Tänään oli vuoden lyhin päivä ja huomenna lähdetään taas kesää kohti. Toisiko tähän pimeään iltaan hieman valoa, jos vähän esittelisin löytämiäni Shellin helmiä? Minulla on noin vuoden päivät ollut tiedossa Shellin globe joka on suomi tavaraa. Sitä aika ajoin kyselleenä olin jo ajatellut, että se on omistajalleen kultaakin kalliimpi ja etten saisi sitä ikinä ostettua. Tuossa marraskuun lopulla päätin kuitenkin kysellä taas. Kysyin yhtenä iltana, kysyin toisena ja vielä kolmantena. Sitten sain vastauksen! "Myyn sen, mutta vain pakettina viisari Averyn kanssa". Selvä, kaupat sovittu! Päätin ottaa sen mittarin kanssa, koska halusin sen! Halusin sen siksi, että se on suomi globe eikä mikään ulkomailta uitettu. Eihän tuo ulkomaan tavara sen huonompaa ole, mutta suomi historialla on oma lisä mausteensa ainakin minun fiilikseen. Nyt sai sitten mielenrauhan senkin esineen suhteen...

Simpukka on paljon kauniimpi muotoilultaan, kuin ne kaksi aikaisempaa jotka huusin Englannin Ebaystä. Ne olivat ilmeisestikkin -49-55 aikavälille osuvia ja tämän uskoisin olevan noin -30-48 aikaväliltä. Näissä on varmasti ollut eroja valmistusmaasta riippuen, mutta tuo muotoilu viittaisi tuon ajan simpukka malliin.

No, tuossa onkin nyt sitten yksi mietiskelyn aihe. Milloin on olleet mitkäkin logot käytössä ja missä maissa? Tässä ensimmäisenä alla olevassa kuvassa on simpukka jonka olen tiennyt olleen käytössä -48-55 ja sitten toisessa kuvassa olevan simpukan sitten seuraavaksi vuodesta -55 vuoteen -61. 

Niin, mitä sitten? No, eihän siinä muuten mitään mutta molemmat kuvat onkin samasta vihkosta joka on painettu vuonna 1949. Onko tämä -55-61 logo ollutkin käytössä jo aijemmin? Ehkä näitä on ulkomailla käytetty aijemmin ja suomessa niihin on siirrytty miten sattuu? Tuollaisen hauska vihkosen löysin joulumyyjäisistä. Siinä on -30-40 luvun yleisimpien autojen kaikki nestetilavuudet, öljysuositukset ja rengaspaineet.

Samalla kertaa sain tämän lähes virheettömän X-100 öljypurkin ja tuon latuska mallisen Triple Shellin. Tuossa jo aijemmin päätin, että kerään noista tuon ikäisistä purkeista kaikki viskositeetit. Double, Triple, Cold, Gear Shell jne...

Satuin saamaan myös erikoisen Shell Top-Oil pullon. Se on kooltaan pieni ja painettu suomessa vuonna 1937. Pesemällä siitä tuli nätti ja mikä hienoa, siinä on vielä alkuperäinen annostelukorkki tallessa. Vierellä on Vermon swapista löytynyt lasipullo ja kaverilta vaihtokaupalla tullut Junior Shell.

Laitetaan tähän vielä jatkoksi hieno Shellin kartta -20 luvulta. Minulla oli jo ennestään tälläinen, mutta ilman tuota alkuperäistä koteloa (sen toisen joutaa nyt myydä). Kartta koostuu seitsemästätoista pahviarkista ja ne levittämällä lattialle saadaan koko suomen kartta. Shellin myyntipisteet on merkitty täplillä karttaan. Tietenkään -20 luvulla jokainen täplä ei ole ollut huoltoasema, vaan olettaisin että kyläkaupan suulissa ollut petroolinmyyntiastiakin on riittänyt. Molemmat kartat ovat lähes virheettömät, mutta tämä alkuperäinen kotelo mainoksineen on hieno. Se ylimääräiseksi jäänyt kartta löytyy tuolta myytävien sivulta. Päivittelin sinne jotain pientä muutenkin.

Josko näillä jorinoilla päästäisiin joulun ja vuoden vaihteen ylitse? Tänä vuonna jätän lupaukseni tekemättä vaikka tuon viimekertaisen täytinkin. Uudenvuodenlupaukseni oli ostaa yksi kyltti jokaista vuoden viikkoa kohden ja onnistuin siinä. Sivun laskurin lukemaa katsoen voinkin nyt kiittää kaikkia jotka olette lukeneet blogiani. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Tässä vielä linkki Ylen elävään arkistoon josta näkyy hauska Shellin video -30 luvulta.  

Shell-Vauhdin merkki