Kipinä polkupyöriin

Pallas

Kipinä polkupyöriin taisi syttyä viikko sitten jokimaan rompetorilla. Joskus kymmenen vuotta sitten pistelin jo talteen tusinan verran -30-50 luvun pyöriä, mutta ne eivät ole ottaneet tuulta purjeisiinsa. Rompepäiviltä ostin perjantai iltana Pallas merkkisen hieman puutteellisen pyörän, johon tuli mukaan toinen raakile varaosiksi. Heräsi ajatus, että nyt teen sellaisen fiilistely fillarin tuohon maastopyöräni rinnalle. 

Homma starttasi renkaiden ostolla Motonetistä. Tallissa pistin pyörästä navat osiksi tarkastaakseni laakereiden kunnon, mutta harmikseni huomasin kaikkien laakereiden olleen tiensä päässä. Mitäpä nyt voisi olettaa, kun pyörä on ilmeisestikin 1937 vuosimallia.

Seuraavana vuorossa oli osien pesua, että voi alkaa selvittämään millaisia laakereita pitää etsiä. Eteen oli laitettu liian isot kuulat ja ne ei ollut ottaneet edes kunnolla kooleihin kiinni ja takana oli yhdet laakerit poljettu aivan murusiksi. Onneksi sentään koolit oli vielä suhteellisen hyvät. Laakereita löytyi yhdestä paikallisesta putiikista ja takaratas eräästä toisesta. Sitten olikin vain niputtelua tiedossa. Kaveri antoi jo ennen purkua hyvän neuvon. Takarattaan lukitusmutterissa on väärän kätinen kierre ja sen alla taas rattaassa aivan normaali. Ylimääräiseltä päänvaivalta vältyttiin, kun tämä oli ennalta tiedossa.

Kaikki palikathan lipsahteli kivasti toisiinsa keskiviikko illan ratoksi, mutta tottahan tämä uusi aluevaltaus tyssäsi kuin seinään! Sain nimittäin etu vanteelle kumin paikoilleen ja vanteen runkoon, sitten vuorossa olikin taka vanne. Ihmettelin miten kumi voi olla niin väljä vanteelle? Etu vanteen perusteella ostin 622 milliset kumit, mutta taka vanne olikin eri paria ja muutaman millin pienempi. En tiedä mikä ihmeen vanne tämä mahtaa olla, kun mittaa on jotain 617 millin luokkaa ja eihän tuo 622 millinen kumi siihen asetu. No, koeajot jäi toistaiseksi ajamatta. Seuraavaksi tarvii varmaan etsiä toinen vanne napoineen tai sitten pelkkä kehä ja opetella pinnaamaan se entiseen napaan. 

Minullahan ei ole ikinä ollut tapana ottaa asioita täysillä, kun saan jonkun uuden asian päähäni. No, niin ei käynyt tälläkään kertaa...Eipä. Eilen iltasella sain ajatuksen soittaa eräälle vanhalle herralle kenellä näin tyylikkään huoltopukin parisen vuotta sitten. Silloin kyselin ostaa sitä, mutta vastaus oli jyrkkä. Nyt kuitenkin ajattelin kysyä uudestaan ja herra sanoikin heti, että voi luopua siitä. Pyyhkäsin tänään aamulla Porvooseen katsomaan pukkia ja samalla sain isot laatikostot täynnä uusia osia. Nyt onkin sitten hetkeksi laakereita ja muita nippeleitä. Laatikoissa oli myös kasari ja ysäri osia, joita varmaan hävitän niitä tarvitseville.

Vanha herra oli hankkinut huoltopukin -70 vuonna ja sitä oli vuosien saatossa koittanut moni ostaa. Tänään pistin pukista kuvia facebookiin ja yhden harrastajan tiedon perusteella tämä olisi ennen sotia tehty. Se tieto lämmittääkin kivasti mieltä, koska 1930-1940 luku on suosikki aikakausia minulle. Kyllähän ne halvat Motonetin pukitkin saattaa asiansa ajaa, mutta tämä sopii talliini aivan täydellisesti. Pukki ei ollut kuin pientä putsailua ja voitelua vailla. Ei sen innostuksen tarvitse saada isoa kipinää syttyäkseen...