Mittarit poikineen , ja poika mittareineen...
Viikonloppu alkoikin mukavasti -34:lla ajellen , kun perjantaina sain auton katsastettua moitteitta.Perjantai tuli huristeltua pitkin poikin ja samalla teemalla mentiin lauantainakin.Ajohalut katosivat lauantai iltana , kun sain tietooni kaksi kellotauluista Ljungmanssia , jotka olisivat vielä kaupan.Puhelun jälkeen kuitenkin totesin , että en lähde edes katsomaan niitä.Yön nukuttuani muutin kuitenkin mieleni ja ajattelin , että lähdetäämpä ajelemaan maaseudulle jospa matkalla osuisi jotain muutakin silmään.Paikalle saavuttuani totesin , että sellaisethan ne on kuin oli puhekkin , todella patinoituneet!
Kauniisti patinoituneet mittarit oli kiva näky , mutta en kuitenkaan lämmennyt niihin edes paikan päällä.Isäntä oli poiminut mittarit talteen joskus kymmenisen vuotta sitten , tarkoituksenaan entisöidä ne.Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut , joten hän päätti laittaa ne myyntiin.Aikamme juteltuamme hinta alkoikin kuulostamaan siltä , että mieleni alkoikin muuttumaan.Hetken vääntelyn jälkeen kaupat oli tehty ja pumppujen vääntäminen kärryyn sai alkaa! Miehissä saatiin ne kävelytettyä kärryyn rinnakkain.Ja eikun ajelemaan kotia kohti...
Mittarit ovat olleet sappeella vierekkäin vuodesta -51 ja tässä kuosissaan käytössä vielä -90 luvun lopulla.Ilmeisesti alkujaan Gulfin väreissä ja sittemmin Kesoilin?.Nyt ne sai paikkansa portin pielestä.
Mittarit ovat molemmat vuodelta -51 ja tanskalaista tekoa.Vaikka ruostetta onkin pinnassa , niin molemmat on todella kova peltiset ja ehjät.Kolme neljästä lasista on rikki , joten ne aijon uusia ensitöikseen.Emalitaulut on lähes virheettömät ja niistä saa siistit pelkällä vahauksella.Epäilen etten tee mittareille mitään , koska minulla on kolmaskin samanlainen ja se saattaakin mennä näiden ansiosta entisöintiin.
...Niin , juttu jäi hieman kesken kotimatkan suhteen.Padasjoen keskustan tuntumassa bongattiin vanhan autoilijan pihalla myöskin mittari ja ajettiin heti pihaan katsomaan mikä se on? Ketään ei ollut kotona , joten jatkoimme matkaa sen kummemmin ihmettelemättä.Otin kuitenkin osoitteen talteen , että voin soittaa ja kysyä mittarista.Päivää myöhemmin sain yhteyden omistajaan ja sen suurempia puheita isäntä lupasi , että mittarin saa tulla hakemaan jos purkaa sen itse!
Tälläinen se sitten oli , Ljungmans Star 92 vuodelta -64. Mittarin haku ja purku kävi suoraan sanottuna käden käänteessä.Mitä nyt sitten pientä valokaarta ja pamahdusta oli havaittavissa , kun veti puutarhasaksilla virtakaapelin poikki :P. Virrat oli nimittäin päällä vaikka ne oli sisältä katkaistu , mutta ilmeisesti katkaisija oli rikki. Onneksi sakset olivat puukahvoilla!
Tämä on niin suora- ja ehjä peltinen yksilö , että mielessä voisi sulatella sen entisöimistä esimerkiksi unionin väreihin tippa logolla varustettuna.Tämäkin on aikanaan ollut Kesoilin väreissä.Puolikkaan Kesoilin tarran voi havaita , kun katsoo kuvaa tarkkaan.
Kerrankin voi todeta , että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä! Minä sain yhden mallin taas kokoelmiini ja isäntä sai kahvipaketin kera pullapitkon.Ja oli oikeasti niin tyytyväinen , ettei meinannut edes huolia niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti