Amerikan ihmemaa
Tätä kirjoittaessani istuin Boeingin kyydissä ja mietin miten saada
kymmenisen tuntia kulumaan. Olen ollut kolme viikkoa Californiassa ja
parhaillaan paluulennolla Losista Arlandaan. Syy miksi reissuun lähdin
on se, että näin kaverini facebook seinällä vanhan International
mainoksen. Mainoksen kuvassa oli -70 luvun alun International pikappi.
Moisen näkemisestä harppasin craiglistin sivuille ja aloin etsiä
samanlaisia myynnissä olevia Natikoita. Ensimmäinen eteen osunut
nelivetoinen Natikka oli Ojaissa. Itseäni kiusatakseni pistin myyjälle
meiliä ja kysyin onko se yhä myynnissä. Ensimmäiseen meiliin sain nopean
vastauksen ja kyllä se oli vielä kaupan. Nopean innostuksen myötä
varasin matkat kaverini kanssa ja lento häämöttikin parin viikon päässä.
Ihokarvat nousi pystyyn kun fiilistelin ajatuksissani kuinka ajelisin
pikapilla pitkin poikin auringonpaisteessa. Meni viikko eteen päin ja
auto olikin myyty. Se oli ehkä pieni pettymys, nimittäin olin jo niin
innoisani kyseisestä autosta. Meni sitten se toinenkin viikko ja
pääsimme motellille Chinoon. En ollut nukkunut koko lennolla lainkaan ja
ollut yli 30 tuntia hereillä samoilla silmillä. Siitä sitten nukkumaan
ja ajatuksissa, että saa hyvin paikallisesta rytmistä kiinni. Aamulla
herään viiden tunnin unien jälkeen kahdelta. Motellin wifillä pääsi jo
sen verran nettiin, että pystyi taas aloittamaan craiglistin selailun.
Kyllähän siellä kaikenlaista kivaa tulee aina vastaan vaikka ei mitään
etsisikään. Ensimmäisenä päivänä hoidimme puhelinasiat kuntoon, jotta
saamme autojen myyjiin kontaktin. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan lähellä
oleville vuorille. Ensipuraisu Californiaan oli mieletön. Lämmintä oli
32 astetta ja ei tietoakaan vesisateista, saati edes pilvistä.
Toisena aamuna heräsimme
kolmelta. Taas koneet käyntiin ja nettiä auki. Melkein heti nenän eteen
osuu -63 1/2 Galaxie. Yksi niistä takaraivoon kolahtaneista
korimalleista, jota olen välillä miettinyt. Fordi näytti kuvissa
oikeinkin asialliselta ja hinta myöskin. Aloin heti miettimään, että
tämä ei kyllä ole pikappi. Siinä kohtaa tietty lohduttelin itseäni
sillä, että onhan niitä kotona jo kolme ennestään. Sain myyjään helposti
kontaktin ja hetken päästä olimmekin matkalla Fort Irwiniin. Reittiä
katsellessa ihmettelimme miksei kyseisestä paikasta saa googlella
streetview näkymää? Myyjä laittoi jossain vaiheessa tekstaria, että
tulisi portille vastaan. Siinä kohtaa aloimme miettiä, että mihin ihmeen
portille. Isolta tieltä poistuttuamme olimme ajaneen kymmenen mailia
pitkän suoran ja hetken päästä tien laidalla oli panssarivaunu sekä
helikopteri monumentti. Tässä kohtaa ihmettelimme vielä enemmän, että
mihin ihmeen paikkaan olimme saapumassa.
Tälle tekstarissa mainitulle
portille saapuessa tajusimme olevamme pienen sotilaskylän portilla. Jäimme
siis porteille odottamaan, koska ei meillä ollut asiaa alueelle. Kymmenen
minuutin päästä Galaxie kurvasikin parkkipaikalle ja aloitimme
tutkailemaan autoa. Fordi näytti suoralta ja alkuperäisen oloiselta.
Maalaus arviolta -90 lukua, sisusta alkuperäinen ja keulilla 352FE
isolohko. Moottorin jatkeena oli cruise-o-matic ja peränä tietenkin
yhdeksän tuumainen. Puolen tunnin tutkailun ja koeajon jälkeen
aloimmekin vääntää kauppaa autosta. Pienen kinastelun jälkeen päädyimme
molempia miellyttävään summaan ja oli aika kääntää keula kohti Chinoa.
En tiedä millaisia fiiliksiä kuvittelin saavani Natikalla ajamisesta,
mutta kyllä tuokin vertojaan veteli. 1500 metrin korkeudesta vuorilta
lasketellessa oli aivan mielettömät fiilikset. Näkymät oli aivan kuvailemattoman hienot ja olo oli kuin olisin ollut jossain elokuvassa.
Galaxie toi hienosti motellille ja sillä pysyi hyvin muun liikenteen seassa. Suomesta käsin voisi kuvitella, että vanhaa kalustoa näkee paljon liikenteessä. Highwayllä ajaessa klassikkoautoja ei vaan ollut yhtään. Luu ikkunasta roikkuen lasetellessa tuli todella hieno tunne, kun vierelle hidastaneesta uudesta Challengerista näyteltiin peukkua. Näitä rinnalla ajaneita autoja oli paluumatkalla useampi.
Motellin pihalla autoa tuli tutkiskeltua enemmän ja iltasella tilailin hieman osia siihen. Seuraavalla viikolla vaihtelin uudet tulpat ja johdot jne... Galaxien supsuttavaa pakoputkea tutkiessa huomasin sen olevan aivan seula. Netissä tutkailin uusien pakoputkistojen hintoja ja hintahaitari oli single putken 300:sta taalasta sitten 850 taalan tuplaputkiin. Sain idean lähteä korjaamoilta kyselemään pakoputkien hintoja. Päädyin mailin päässä olevalle verstaalle ja kerroin toiveeni. Sanoin haluavani tuplaputket, mutta alkuperäisen tyyliset ja hiljaiset. Yrityksen omistaja sanoi, että ne maksaa 400 taalaa. Seuraavaksi kysyin milloin sellaset voisi tehdä? Vastaus oli, että "heti". Jätin Galaxien pajalle ja lähdin muualle siksi aikaa. Pakko myöntää, että hieman jännitin mikä olisi lopputulos. Nelisen tuntia vierähti ja sitten tuli puhelu, että auton voisi noutaa. Jännitys tiivistyi kunnes huomasin, että pakoputket oli kuin tehdastekoiset. Ukot olivat taivutelleet todella hienot putket kaksilla vaimentimilla ja työnjälki oli mitä mainiointa.
Galaxiella tuli siinä reissun aikana käytyä myös Pomonan swapissa ja reissun loputtua ajelinkin sen Paramountiin pakkaamolle. Seuraavan kerran sen näkeekin helmikuussa, kun kontti saapuu Suomeen. Tuossa vielä muutama maistiainen Galaxiesta. Tässähän se talvi vierähtää autoa odotellessa. Voi olla että kirjoitan vielä lisääkin juttuja reissusta.